Tämä viikko tiivistetysti: ristiriitaisia tunteita, naiiviuutta, toisaalta vainoharhaisuutta, kiirettä, liian vähän joogaa, koulukuvaus ja päivitetty ravitsemusterapeutin lista.
Ravitsemusterapeutti poisti vihdoin sen jokapäiväiseksi tarkoitetun herkun listaltani minua kiusaamasta. Noudatin sitä siis noin viikon about kuukausi sitten, mutta sitten tuli seinä vastaan. Lisäksi välipalajugurtti vaihtui banaaniksi (wtf?) ja lounaalle tuli yksi leipä lisää. Muuten käynti oli aikamoista jumittamista ja olinkin siellä puolitoista tuntia. Sain kuitenkin ilmaistua että uskon ravitsemusterapian auttavan minua jatkossa, joten sovittiin uusi aika syyskuun lopulle (vasta).
Mun terapiaa (siis normi-, ei ravitsemus-) ollaan tihentämässä kahteen kertaan viikossa, mikä hieman tympäisee. Tunnen itseni tarpeeksi normaaliksi nyt kun koulukin on alkanut ja tuntuu että terapiassa mun elämän vastoinkäymisiä yritetään väkisin korostaa, vaikka olisin päässyt niistä täysin yli. Yritän edelleenkin olla kärsivällinen, kun kerran olen sitoutunut tuollaiseen.
Syömingit ovat olleet ihan okei kun ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa pohtia niitä sen enempää. Tänään kaverilla söin leipää ja 17% juustoa, kotona mulla on aina 5% Polaria. Mietin, pitäisikö alkaa käyttämään kotonakin välillä (max.) 15% juustoa, vaikka kasvisrasvaa sisältävää, kun tuntuu että nyt voisi pitkästä aikaa ottaa askeleen eteenpäin. Kyselin tuosta ravitsemusterapeutilta jo jonkin aikaa sitten, ja se sanoi että ei pitäisi vaikuttaa mihinkään. Sitäpaitsi ei siitä ole kauaa kun en vielä ollut niin ehdoton juuri tuon juuston rasvaprossan kanssa, eikä se paino ole laskenut vitoseen siirryttyäni. Aina voi kokeilla, ja jos tunnen rasvaprosenttini nousevan maagisen nopeasti ja radikaalisti voin aina palata takaisin minimiprosentteihin. Pieni haaste, johon voin kuvitella pystyväni.
Vaikka syöminen ei olekaan mahtunut aivan etusijalle elämässäni lähipäivinä, huomaan epävarmuuden iskiessä turvautuvani sairauteen. Mitä siitä jos jään yksin, voinhan mä aina lähteä lenkille / skipata aterian / jne. paskaa.
Lisäksi varsinkin koulussa tunnen itseni armotta äijäksi. En näe juurikaan ylimääräistä peilistä, mutta silti tunnen olevani tilaavievä, kovaääninen, ärsyttävä poijankloppi, tuleva rekkakuski tai jotain. Paksu ääni, leveät hartiat ja muutenkin kömpelö.
PS. Seuraavaksi luvassa Brilliant weblogs-logon kierrättämistä, mutta ei tänään. Kiitoksia suomenruotsalaiselle!
1 kommentti:
Ihana, että olet päättänyt astua askeleen eteenpäin, vaikka kyseessä onkin "vain" juuston rasvapitoisuus. Kun niitä pieniä askeleita kerää tarpeeksi monta kerrallaan, Huis, huomaa että onkin ottanut jo harppauksen eteenpäin, ja siitä on aina vain lyhempi matka parantumiseen täysin. :)
Lähetä kommentti