Päädyin vihdoin postaamaan... Periaatteessa menee hyvin, tuntuu että tietyt piirteet ja tunteet ovat heräilemässä horroksessa kun kapasiteettiä riittää silloin tällöin muihinkin asioihin kuin ruokaan. Olen ystäväni kanssa käymieni keskustelujen kautta saanut muistikuvia asioista, joilla ennen täytin pääni. Pohdin paljon silloin joskus, kun yli vuoden olen vain elänyt ateriasta toiseen.
Toisaalta taas tuntuu että mulla on kaksi päätä jotka pamahtavat yhteen tasaisin väliajoin ihan kaikessa: ensinnäkin syömisessä, ihmissuhteissa, pakkomielteissäni, tavoissani... Toinen on se joka vaatii täydellistä kontrollia, loputonta puurtamista ja tunteettomuutta ja se toinen taas on turhankin ailahteleva ja leijaileva, haluaisi vaan heittäytyä ja elää spontaanisti.
- > en ole vieläkään oppinut syömään.
Ärsyttää kevyesti se kun toisaalta kuulee koko ajan että "hellitä vähän"
toisaalta äiti haluaisi sanoa mulle että syö paremmin
vähän vähemmän
(siis silloin kuin "vähän hellitän".
Hellittäminen saattaa tarkoittaa, että lappaan hunajaa purkista
en vaan osaa)
Anteeksi, en pysty muodostamaan täyspäisiä postauksia. Kaikki on vaan yksi iso kysymysmerkki mun päässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Kuulostaa niin tutulta! Mullakin on kaksi päätä. En tajua miksei ne vois yrittää elää yhdessä sen sijaan, että tappelis koko ajan siitä, kuka saa olla se dominoiva :(
Luulen ymmärtäväni mitä tarkoitat. Itsekin olen toiselta luonteeltani se kontrollifriikki siisteysintoilija ja taas toinen puoleni on varmaan osittain hiukan rempseä ja tunteiden mukana elävä hajamielinen haaveilija.
Kun tulee toimeen noiden luonteenpiirteiden kanssa, niin niistä on varmaan hyötyä enemmän kuin haittaa. Älä luovuta :)
Hyvää joulua!!
Hyvää joulua ja voimia!
thinking of you. happy new year!
Hyvää uutta vuotta!
Lähetä kommentti