sunnuntai 31. elokuuta 2008
Koko perheen sunnuntailäskitys?
Äiti tokaisi tänään että mun syömiset/syömättömyydet ovat muuttuneet taas hitusen neuroottisimmiksi. En sitten tiedä, itse olen sitä mieltä että ei, ostinhan tänäänkin kumipolaria 7 pinnaa rasvaisempaa savujuustoa (elikkäs 12%)! Kutsun sitä edistykseksi.
Tänään oli vuorossa taas noin kahden tunnin depressiokohtaus (ympäristökin huomasi tällä kertaa). Niitä tulee aina vapaapäivisin yleensä ennen päivällistä, viikolla en vain ehdi vaipua synkkyyteen vaan suoritan päivät loppuun enemmän tai vähemmän maanisesti ja sitten nukahdan, viisi kertaa viikossa. Siksi yleensä jo lauantaiaamupäivänä odotan maanantaita pelastuksekseni. Ja sunnuntainahan on tunnetusti ainakin triplasti kehnompi olo kuin lauantaina.
Tänään olen katsonut koko päivän kun muut syövät jotain hyvää. Sisko tulee aina sunnuntaisin herkuttelemaan meille, valittamaan mukanaan tuomiensa hiilari-/kalori-/rasvapommiensa lihottavuudesta ja kertomaan kuinka on paastonnut koko aamun jotta on varaa herkutella! Tiedän että se on tyhmää, lyhytnäköistä ja muutenkin ajattelematonta ja hänenKIN kohdallaan kostautuu usein ahminnalla, mutta silti tunnen väkisinkin syyllisyyttä kaikista niistä menneistä herkkupäivistäni jolloin olen syönyt tunnollisesti aamupalan ja lounaan, vaikka en tänäänkään sortunut mihinkään kiellettyyn. Ihmettelen miksi hän puhuu tuollaista minun seurassani, kun tietää ongelmistani. Äiti sanoo, ettei siskoltani (joka on siis iältään lähes kolmekymppinen) voi odottaa, että hän tajuaisi kuinka helposti ahdistun laihdutuspuheista.
Tekee mieli
- suklaata
- Ben&Jerry'sin mitä tahansa jätskiä, missä on suklaata
- Pandan lakua
- donitsia (?!)
Ehei, sainpa nuo ajatukset kirjoitettua ulos päästäni.
lauantai 30. elokuuta 2008
Neljä timanttia
Näin tämä kulkee:
1. Voittaja saa laittaa logon blogiinsa
2. Linkitä blogiin, josta palkinnon sait
3. Nimeä vähintään seitsemän muuta blogia palkinnon saajiksi
4. Laita noiden blogien linkit sivuillesi
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit
Joudun itsekin rikkomaan sääntöä #3, sillä seitsemän on hurja luku ja nämä seuraavat neljä blogia ovat minulle tavalla tai toisella kaikista erityisimpiä:
Mehkaus
Ihanan aito ja omaperäinen blogi, kirjoitustyyli ja postaustahti ovat kohdallaan. Antianonyymibloggareiden edelläkävijä, heh!
Filth in the beauty
Blogin visuaalisesta ilmeestä extraplussat! Ainutlaatuinen blogi.
A cry for help...
Anoreksian kanssa painimista ilman proanailua. Tämän lukeminen on mielenkiintoista ajanvietettä, eikä Kuroine bloggaa liian anonyymisti.
Ja huomispäivänä koittaa kuolema
Tätä jää väkisinkin lukemaan, kirjoitustaitoa löytyy ja blogi erottuu edukseen.
perjantai 29. elokuuta 2008
Say cheese
Tämä viikko tiivistetysti: ristiriitaisia tunteita, naiiviuutta, toisaalta vainoharhaisuutta, kiirettä, liian vähän joogaa, koulukuvaus ja päivitetty ravitsemusterapeutin lista.
Ravitsemusterapeutti poisti vihdoin sen jokapäiväiseksi tarkoitetun herkun listaltani minua kiusaamasta. Noudatin sitä siis noin viikon about kuukausi sitten, mutta sitten tuli seinä vastaan. Lisäksi välipalajugurtti vaihtui banaaniksi (wtf?) ja lounaalle tuli yksi leipä lisää. Muuten käynti oli aikamoista jumittamista ja olinkin siellä puolitoista tuntia. Sain kuitenkin ilmaistua että uskon ravitsemusterapian auttavan minua jatkossa, joten sovittiin uusi aika syyskuun lopulle (vasta).
Mun terapiaa (siis normi-, ei ravitsemus-) ollaan tihentämässä kahteen kertaan viikossa, mikä hieman tympäisee. Tunnen itseni tarpeeksi normaaliksi nyt kun koulukin on alkanut ja tuntuu että terapiassa mun elämän vastoinkäymisiä yritetään väkisin korostaa, vaikka olisin päässyt niistä täysin yli. Yritän edelleenkin olla kärsivällinen, kun kerran olen sitoutunut tuollaiseen.
Syömingit ovat olleet ihan okei kun ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa pohtia niitä sen enempää. Tänään kaverilla söin leipää ja 17% juustoa, kotona mulla on aina 5% Polaria. Mietin, pitäisikö alkaa käyttämään kotonakin välillä (max.) 15% juustoa, vaikka kasvisrasvaa sisältävää, kun tuntuu että nyt voisi pitkästä aikaa ottaa askeleen eteenpäin. Kyselin tuosta ravitsemusterapeutilta jo jonkin aikaa sitten, ja se sanoi että ei pitäisi vaikuttaa mihinkään. Sitäpaitsi ei siitä ole kauaa kun en vielä ollut niin ehdoton juuri tuon juuston rasvaprossan kanssa, eikä se paino ole laskenut vitoseen siirryttyäni. Aina voi kokeilla, ja jos tunnen rasvaprosenttini nousevan maagisen nopeasti ja radikaalisti voin aina palata takaisin minimiprosentteihin. Pieni haaste, johon voin kuvitella pystyväni.
Vaikka syöminen ei olekaan mahtunut aivan etusijalle elämässäni lähipäivinä, huomaan epävarmuuden iskiessä turvautuvani sairauteen. Mitä siitä jos jään yksin, voinhan mä aina lähteä lenkille / skipata aterian / jne. paskaa.
Lisäksi varsinkin koulussa tunnen itseni armotta äijäksi. En näe juurikaan ylimääräistä peilistä, mutta silti tunnen olevani tilaavievä, kovaääninen, ärsyttävä poijankloppi, tuleva rekkakuski tai jotain. Paksu ääni, leveät hartiat ja muutenkin kömpelö.
PS. Seuraavaksi luvassa Brilliant weblogs-logon kierrättämistä, mutta ei tänään. Kiitoksia suomenruotsalaiselle!
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Tämänpäiväinen yhtälö
Ahmin = söin kiellettyä + liikaa + suunnittelemattomasti.
Näin on käynyt harvoin, mutta pelottaa että tämä on kasvava trendi. Hitaasti ja varmasti BED-potilaaksi tai jotain.
Tiedän saakelin hyvin miksi näin kävi. Mutta en voi hyväksyä sitä, se ei ole mikään syy ahmia tuiki tavallisena sunnuntaina, varsinkaan kun viimeisimmät herkut olivat vajonneet kitaani alle 48 tuntia aikaisemmin! Nimittäin perjantaina herkuttelin kaverin seurassa, ja jotenkin koko juttu jäi kesken kun en tohtinut vetää kokonaista Fazerin sinistä ja muuta paskaa. Menin hyvävointisena nukkumaan, eli en saanut mässäilystä tarpeekseni. Tänään olin selvinnyt jo kahvipöydästä kunnialla kun sisko tarjosi TV-mixejä enkä vaivautunut kieltäytymään. Se johti sitten siihen, että söin piirakanrippeet ja (wannabe-)sacher-leivoksen omilla extemporé-kahvikesteilläni. Yksin.
Naurettavinta tässä kaikessa on, että sain iltapäivällä kunnon kohtauksen öljytipasta, jolla äiti kuullotti purjot keittooni. Parin tunnin kuluttua olinkin itse lähestulkoon lappaamassa rasvaa lusikalla suuhun.
Kävin äsken koirani kanssa happihyppelyllä ja mietin, miten voin tulla toimeen itseni kanssa tämän jälkeen. Itseluottamus hupenee, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että saatan hetkenä minä hyvänsä sortua.
Ehkä pystyn katsomaan itseäni peiliin kuten ennenkin, jos päätän seuraavaksi herkkupäiväksi syyskuun 6. päivän ja pysyn siinä. Ainakin opin tästä, ettei se fiilis ahmimalla kohene. Ihmettelen vain, miksi ahmin, kun kuitenkin syön säännöllisesti ja aika pirun paljon oikeata ruokaa.
En mene huomenna kouluun. Onneksi. Ensinnäkin huominen läskitys nousisi potenssiin sata katsoessani itseäni koulun peilistä, ja toiseksi minun on todellakin ehdittävä myös labraan ennen tutkimusta.
Zzz...
Tässäpä pieni arvoitus: se on harmaa, nihkeä, lannistava, tahmea, väsyttävä, uuvuttava, tylsä, laiskottava, turha, ahdistava, kaikenlaisia särkyjä aiheuttava, stressaava, matalapaineinen, ankea ja kaikkea muuta epämiellyttävää. Mikä se on?
SUNNUNTAI. Voisin sijoittaa tuon viikon viimeisen päivän vihalistani etusijalle.
Olen nukkunut liikaa, en ole joogannut lainkaan taikka ollut ulkona (=liikkunut). Syönyt olen tietysti kuten aina, ärtymystä tuottava yhtälö.
Stressaa. Jotta kaikki läheiseni takuuvarmasti tunnistaisivat minut tämän kirjoittajaksi, kerron nyt että mulla on huomenna uni-eeg-tutkimus. Selvitetään siis onko mulla epilepsia vai mikä sai aikaan sen kramppauskohtauksen tuossa kuun alussa. Käytännössä uni-eeg tarkoittaa sitä, että valvon tänään normia myöhempään ja herään huomenna aamulla viimeistään kello kuusi. Tutkimus alkaa iltapäivällä, sitä aiemmin ajattelin mennä kouluun torkkumaan. Kahvia en varmaan saa juoda, koska tutkimuksessa on todellakin tarkoitus nukahtaa ihan omin neuvoin. Sitten mun päähän laitetaan joku myssynkaltainen juttu, jossa on piuhoja ja sitten ne urkkii mitä päässäni tapahtuu unen aikana. Kaksi tuntia siihen on varattu aikaa, hui. Jossain välissä pitäisi ehtiä labraankin, mutta en haluaisi millään olla pois koulusta (joku orastava pakkomielle kai).
Sieltä pois selvittyäni kippaan kahvia kitaani oikein urakalla ja illalla menen kaverin kanssa katsomaan musikaalia. Saa nähdä pysyykö silmät auki.
lauantai 23. elokuuta 2008
Kahvilla laimennettua draamanpoikasta
Mielialani on ollut tasaisen korkealla, kunnes tänään herätessäni se tuli taas enemmän tai vähemmän rymisten alas. Olin jo ehtinyt luopua kokonaan bipo-epäilyksistäni, sillä mieleni ei ollut tehnyt oikkuja hetkeen (joo, rakastan itseni epävirallista diagnosoimista ja lyön otsaani leiman usein hieman liian aikaisessa vaiheessa). Ehkäpä tällä kertaa alakulo tuli ihan syystä.
Käväisin delissä hakemassa ihan vain lohdukseni rasvattomaan maitoon tehdyn café au laitin ja se kourassa tallustelin aurinkoisessa keskustassa. Oloni on puolet turvallisempi kun kahvimuki lämmittää käsiäni ja voin katsoa sitä aina, kun en tiedä, mihin suunnata katseeni.
// Muoksmuoks, otsikko venyi hieman, sillä lyhyempänä se ei ollut aivan sitä mitä ajoin takaa.
Ja hei niitä kommentteja saa ja täytyy pistää tulemaan!
lauantai 16. elokuuta 2008
Chocolate Therapy
tiistai 12. elokuuta 2008
Indian summer?
Tänään istahdin koulun penkille ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan kuukauteen (näin kirjaimellisesti ajateltuna). Keväällä opiskelin pari kuukautta kotosalla ja mulla oli arkirytmi sun muuta, mutta koulurakennukseen en ole eksynyt sitten joulukuun.
lauantai 9. elokuuta 2008
Vuoristorataa, karuselliä, hattaraa
Tällä viikolla olen syönyt päivittäin jotain kiellettyä, herkkua, "pahisruokaa", tanssin varjolla (tiiviskurssi 5x/vko). Viime viikonloppunahan kroppa pragasi todennäköisesti tanssin tuomasta fyysisestä rasituksesta, joten olen jotenkin kyennyt nielemään kiltisti kaikenlaista.