Huomasin jälleen, etten ole mikään aamuihminen.
Olin juuri lähdössä kouluun, kun tajusin etten enää ehtisi ajoissa. Iski taas jonkinlainen epätoivo ja ihmeellinen joutilaisuus, sitten itkukohtaus ja loppuenlopuksi uni.
Jotenkin huono omatunto, kun en saanut itseäni kouluun pakotettua. Toisaalta olen tyytyväinen, koska olen saanut tänään aikaiseksi asioita, joita en tavallisena koulupäivänä olisi jaksanut tehdä, kuten myöhässä olevan kirja-arvostelun.
Ilma on masentavin pitkiin aikoihin... Ähs. Ei mulla näköjään ollut mitään tähdellisempää sanottavaa tänään, ainakaan toistaiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti