Pelkään kokoajan että teen jotain väärin. Että elän väärin, väärässä todellisuudessa - siinä, mikä on minulle se pakotie. Että joku kaikkitietävä tulee ja kertoo, että kaikki se musiikki ja taide jonka varaan olen aina (paitsi silloin kun olen ollut sairaimmillani, päästä siis) rakentanut elämäni, onkin vain viihdettä eikä mitään syvempää. Tuntuu nimittäin taas siltä että haluaisin vain kävellä kaupungilla yksin, luurit korvilla ja elää musiikilla. Tai sitten viettää liikaa aikaa omassa sängyssä, selaillen kaikkia niitä taidekirjoja, joista saisi koostettua lähes kirjaston. Tai kahvilassa piirtelemässä luonnosvihkoon sokerisirottimia ja cappuccinokuppeja.
Kai se sitten on minun tapani selvitä arjesta, joka on jo käsitteenä mielestäni aika puuduttava. Mutta onko kaikki tuo vain minun omaan päähäni rakentamaa epärealistisuutta? Ehkä en voikkaan elää vain hengittämällä ympärilläni olevaa visuaalista ja auditiivista kauneutta?
5 kommenttia:
minunkin mieleeni hiipii välillä sama pelko. se, että se kaikki ihana voima, mitä musiikista, kuvista ja kirjoittamisesta ja muiden tekstien lukemisesta ja piirtämisestä saan onkin vain jotain harhaa, jotain, mitä ei kuuluisikaan tuntea.
oih, mikään ei voita ulkona yksin kävelemistä kuulokkeet korvilla. ♥
tällä hetkellä lähden ulos paljon mieluummin musiikin kuin kaverin kanssa. musiikki vain on semmoinen rakkaus. pus.
mä oon omasa todellisuudessa aika ajoittain ja tekstien kirjoittaminen luo myös vertaistodellisuuksia ja tekstien kautta minä voin elää ja kokea monta eri elämää.
Minä en tiedä, kirjoitatko enää tätä blogia, tai käytkö muutenkaan täällä, mutta halusin vain kysyä, että miten sinulle menee? ♥
Lumipyry: En tiedä tulenko kirjoittamaan tätä blogia vielä, never say never. Silti kovin sydäntä lämmittävää että joku edelleen miettii miten mulla menee. <3 (-:
On ollut parempia aikoja, paljon parempia, ja sitten taas näitä huonompia mitä nyt elän. Tuntuu, että elämääni on tullut paljon hyviä asioita, jotka ajoittain onnistuvat peittämään masennuksen ja muun paskan alleen, mutta pohjimmiltani en ole edelleenkään tervehtynyt tai päässyt hurjasti eteenpäin.
Olen käynyt täällä blogimaailmassa lukemassa muiden kuulumisia ehkä n. 3 kuukauden välein. Useammin en ole uskaltanut, pelkään jotenkin saavani huonoja vaikutteita täältä, sillä suhtautumistani ruokaan ei voi edelleenkään kutsua normaaliksi.
Mukava kuulla että olet hengissä. Kyllä kaikki siitä vielä alkaa paremmaksi muuttumaan. :) Minä tiedän sen. Älä tule kirjoittamaan blogia tai lukemaan blogeja useammin, jos ei muuta edistystä tapahdu niin voin sanoa edistykseksi sen että pääsee pois näiden sairaiden blogien maailmasta. :) ♥
Minulla meneee ihan hyvin :) Olen saanut rakkaaita asioita joiden vuoksi jaksan ja pääsin kotiin sillon lokakuussa. Sain koiranpennun ♥ ja olen päässyt rakkaan harrastukseni pariin taas kahteen vuoteen ekaa kertaa. Joten nämä on asioita miksi minä olen askel askeleelta ottamassa terveyttä kiinni, siihen on ehkä vielä matkaa mutta ihan sama, minä en aio enää ikinä maata sairaalassa, en ikinä aio luopua näistä elämäni asioista. Koska nyt on elämä, nyt on hymyjä päivissä. Ja mä tiedän että sinäkin kävelet sitä kohti mun kanssa ♥ Vaikka ei kuultaisikaan toisistamme niin muista että olet rakas ja että ei ole mitään parempaa kuin jäätelö ;) ♥
Lähetä kommentti