Viikonloppu oli nihkeä ja rasvainen ja muutenkin turha. Todistin taas itselleni kuinka en osaa syödä. Perjantaina söin aamupäivän perussafkat ja (suunnitellusti) Ben&Jerry's Strawberry cheesecake-hyvää koulun jälkeen, illalla menin parin kaverin kanssa kiinalaiseen syömään. Oli viihtyisä ravintola ja ruoka oli juuri sellaista kun kuuluukin. Kävin vielä ostamassa suklaata leffan seuraksi ja herkkupäivän kunniaksi, mutta kotiin tullessani kaaduin sänkyyn ennenkuin olin ehtinyt edes sanoa Marabou.Aamulla sitten heräsin pettyneenä leffamässyillaksi tarkoitettuun perjantaihin ja kuuntelin muutaman tunnin kun maitosuklaa huusi minua kuin seireeni. Yhden aikaan sorruin. Myöhemmin söin lisää suklaata, Benin ja Jerryn rippeet ja lettuja. WTF, onko tästä tulossa joku tapa, että kerran kahdessa viikossa porsastellaan lähes koko viikonloppu?
Noh, tietysti tällä kaikella on seurauksensa: kahden viikon totaalikieltäytyminen kaikesta kielletystä (ts. skippaan tämän viikon herkkupäivän). Seuraavan kerran poikkean vakkarisysteemeistäni jouluna.
Eilen söin vastapainoksi niukahkosti. Inhoan viikonloppuja; liikaa aikaa, liian vähän energiaa ajatella edes lähitulevaisuutta, liikaa lahnailua. Arkipäivinä on se sama rytmi, turvallisuus. Ei ole aikaa kyseenalaistaa omia rutiineitaan ja ruokailujaan niin paljoa. Viikonloput taas ovat aina liikaa tai liian vähän.
3 kommenttia:
Viikonloput... Kuulostaa niin tutulta. :/ Kannattaa koittaa keksiä kaikkea kivaa tekemistä vklopuksi. :)
pitäisi osata antaa itelleen anteeksi tuollaiset, jotka ei kuulu niihin "omiin suunitelmiin". sitten kun rääkkää ja kieltää itseltään enemmän niin vielä varmemmin lähtee koko homma jossain vaiheessa käsistä.
nim. kokemusta on.
mutta minullahan ei ole mitään itsekuria. joten se siitä. mutta pointti oli tuo anteeksiantaminen. että kaikki tekee virheitä (vaikka ei ole oikeasti paha syödä hyvää kahtena päivänä!) ei kukaan ole täydellinen. me ollaan vaan tällasia. ja syöminen on niin helvetin vaikea asia.
ja me yritetään kaikkemme jotta me hallittais sitä.
kun se ei vaan sitten aina mene niin..
jaksamista <:
Viikonloput on tosiaan niitä kamalimpia.
Ainakin itse ahmin usein viikonloppuisin suklaata ja kaikkea mahdollista ruokaa ihan melkein huomaamattani, koska en keksi muutakaan tekemistä.
Kuten Lilja-Sofia viisaasti tuossa jo sanoikin,
itselleen pitäisi pystyä antamaan anteeksi.
Voimia. <3
Lähetä kommentti