Kummallinen teehetki

Keitinpä äsken itselleni teevettä. Olen enemmän kahvin ystäviä, mutta nyt koitti sellainen tyhjä hetki, juuri sopiva teelle. Riskeerasin rauhallisen mielialani valitsemalla teelaadun, jota kippasin kurkustani alas koko viime kesän, siirtääkseni nälkää. Jouluteetä, nimittäin. Syksyn/loppukesän jälkeen, syömisprobleemat tiedostettuani ja ne itselleni myönnettyäni, ei tuo tee ole maistunut. Olen aina välillä varovasti avannut teepurkin kannen ja testannut, mitä ajatuksia tuo aromi aiheuttaa. Minulle muistot näyttävät heräävän helpoiten tuoksujen kautta. Tai en tiedä voiko niitä selviksi muistoiksi sanoa, saan vaan mieleeni sen hämyisen (?) fiiliksen, joka varmaan johtui syömättömyydestä. 

Joka tapauksessa, teepurkki oli jo hyvän aikaa pysynyt visusti korkealla hyllyssä, purkkien ja purnukoiden päällä, ikäänkuin piilossa. Uskaltauduin vihdoin maistamaan... Epämääräisiä, ristiriitaisia fiiliksiä. Oudolla tavalla nostalgista, mutta siltikään en todellakaan haluaisi palata ankeaan viime kesään.