Sairas/Terve

Fiilikset eivät tunnu 'tasoittuvan' ollenkaan. Tarkoitan siis, etten tahdo millään sopeutua tähän lihotuskuuriin (noin rumemmin sanottuna), vaan koko ajan pitää kerrata miksi mä tätä teen ja perustella kaikki itselleen!

Päässäni pyörii koko ajan kahden mielen taistelu, tiedättehän, Se Terve ja Se Sairas. Se Terve on vahvasti sitä mieltä, että olen todella vahva yrittäessäni parantua, paljon vahvempi kuin jotkut helvetin pro-anat. Pro-anathan puhuvat aina siitä tahdonvoimasta, mutta helpointahan olisi heittäytyä syömättömyyteen, eikö? Enemmän tahdonvoimaa tarvitaan parantumiseen. Noilla sanoilla Se Terve yrittää yleensä vallata elintilaa pääkopastani Siltä Sairaalta.
Se Sairas puolestaan rakastaa itseään. Se rakastaa törröttäviä luita, naksahtelevia niveliä, nälkää, heikotusta, kontrollointia ja jopa pakkomielteitä. Se muistuttaa olemassaolostaan edelleenkin useita kertoja päivässä. Se saa minut tuntemaan, että sormien nivelten naksahtelu on jotenkin arvokasta ja että verensokerin laskeminen liian matalalle on ainoastaan hyvä juttu, kuten huono ääreisverenkiertokin. Se saa minut luulemaan, että rakastan sitä, vaikka minulle on kerrottu, että sairaus vaan rakastaa itseään. Se Sairas hyökkää varsinkin kun olen yksin.

Olen miettynyt, onko tuollainen henkilöinti hyvä asia. Entä jos se sekoittaa päätäni vain enemmän? Olen joka tapauksessa huomannut, että harrastan tuollaista nykyään aika paljon.

-----

Tänään on ollut outo päivä. Tuossa hieman aikaisemmin joka paikkaa särki, jopa päätä (harvinaista minulla). Ruokahalu väheni vähenemistään kohti päivällisaikaa. Se tuntui enemmän fyysiseltä kuin psyykkiseltä, joten annoin itselleni luvan syödä tänään vähemmän (en voi siltikään kiistää, etteikö Se Sairas olisi hurrannut). Kierreltyäni kaupassa taas aivan liian kauan, päädyin syömään annoksen kaurahiutaleita, mustikoita ja maitoa. Ja sen ruisleivän, joka päivälliseeni kuuluu. Kuulostaa aika hiilaripitoiselta, mutta oikeastaan ei niitä ollut sen enempää kuin syön yleensä päivällisellä, ateria oli vaan muuten hieman yksipuolinen. Maitoannokseni ujutin espresson (jaksoin kerrankin säätää mutteripannun kanssa) sekaan, tuloksena suhteellisen maukas cappuccino (maitoa olisi voinut vaahdottaa hitusen enemmän).