Olen lähiaikoina tuntenut itseni alavireiseksi kuten vuosi sitten (ainiin, taisinkin olla masentunut silloin!). Viime viikolla sain paremman aseistuksen kaamosepätoivoon; kirkasvalolamppu! Okei, no ainakin se herättää, vaikutuksista mielialaan en vielä sano mitään.
Viimevuoden loppupuoliskon puursin pitäen joulun mielessä. Tänään lauleskelin ystäväni kanssa joululauluja ja terapiassa kerroin, ettei kuulu muuta kuin joulunodotusta...nolife?
Mikään ei vaan tunnu miltään ja joulu on turvallinen. Se tulee aina. Joulu on paras_mahdollinen syy syödä ja relata, sitä ei edes naistenlehdet kiellä! Pääsen edes muutamaksi päiväksi kokonaan eroon siitä äänestä päässäni, sillä joulunahan on lähestulkoot pakko syödä. Ja nyt toivon ettei kukaan tule sanomaan muuta (ajatella toki saa), haluan varjella ihanaista jouluani.
Pystyn perustelemaan jokaikisen joulukonvehdin itselleni, toisin kuin normaalisti yksi ylimääräinen purkka saattaa aiheuttaa katumusta. Pahinta mulle on ylimääräinen, tarpeeton, sellainen mitä ilman keho tulisi sujuvasti toimeen. Mutta jouluna mikään ei ole ylimääräistä, sillä jouluna on syytä ruokkia myös mieltä! Lisäksi rakastan erityisesti lahjojen antamista ja hankkimista, käytän rutkasti aikaa miettiessäni minkälainen lahja ja kortti sopisi kellekin.
Mutta takaisin koleaan lokakuun viimeiseen viikkoon; olo on turvaton ja täytän kaiken ajan laskemisella. Lasken montako koulutuntia on ennen perjantaita, raksin ja ruksin minkä kerkeän. Vielä kahdeksan viikkoa joululomaan. Viikossa viisi päivää on viikonlopun odottelua, se tekee 5 x 8 = 40 päivää silkkaa odotusta.
tiistai 28. lokakuuta 2008
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Varsin spontaani oksetus
Heräsin tänään ja oksensin. Ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen. Päätin silloin joskus että en aio alistua tekemään mitään niin epämiellyttävää kuin oksentaminen, siis kun olin ihan pentuna vatsataudissa.
Se on ollut jonkinlainen valtataistelu kehoani vastaan. Minähän en perkele oksenna, minä pystyn välttämään sen. Muut eivät.
Lukuisia kertoja vatsassa on kiertänyt ja vatsahapot ovat ryöpsähtäneet suuhuni, mutta olen rauhallisesti hengitellen lähettänyt ne takaisin sinne mistä ovat tulleetkin.
Tänään kuitenkin refleksi oli niin vahva ja tarvitsin helpotusta etovaan olooni ja niin vain oksensin vetisen yökötyksen lakanoilleni. Siis aivan tahtomattani, se vain tapahtui.
Vaikea vieläkään uskoa, olen pelännyt sitä niin.
En muistanut miltä se tuntui. Nyt tuntuu, että joku porras on ylitetty, en kuollutkaan siihen.
Ahdistavinta on syy, josta en ole varma. Mulla oli eilen herkkupäivä, ja tokitokitoki söin itseni ähkyyn, kuinkas muutenkaan? Kuitenkin söin vähemmän kuin olin suunnitellut(!), leffamässyttelytkin jäi, mitkään överit ei olleet kyseessä. Olisinko voinut syödä niin paljon, noin vain huomaamatta?
Äiti mutisi heti märkää myttyä vessaan kiikuttaessani, että "Söitkö sä eilen liikaa vai mitä...noh voihan se muustakin johtua". Ihan kuin olisin joku bulimikko, en.
Tosin ennen nukkumaanmenoa tankkasin itseni täyteen vettä, koska sokerisuolahötöntötöntöttö oli aiheuttanut järjettömän janon. Olin kirjaimellisesti täynnä vettä, vatsa alkoi pullottaa. En tiedä aiheuttiko se sen, että aamulla väkisinkin nousi jotain ylös.
Tai ehkä olen vain kipeä.
No elämä jatkuu. Yhhr. Piti vaan tulla jakamaan tämä kammotus. Juu, voisi sanoa että mulla on jonkinasteinen vomitofobia!
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Mitä söin tänään, eilen, toissapäivänä
Viime viikolla olin kipeänä, söin oudosti ja olin mökillä. Ehkei se (mikään) ole niin väärin syyslomalla jonkinlaisessa vatsataudin ja flunssan risteytyksessä.
Mökkireissu loppui lyhyeen kun veljenpoika piti viedä kaupunkiin sairaalaan saamaan suonensisäisesti tulehduslääkettä, enkä ehtinyt kerätä hirveästi ylimääräistä kehooni kahden päivän aikana. Toisaalta olin onnellinen, kaikki meni niin hyvin. Söin varmasti liikaa rasvaa, mutta en ahminut enkä edes napsinut aterioiden välillä.
Koulunalku on ollut raskas, kauheasti töitä eikä ole riittänyt aikaa bloggailuun. Toisaalta koulu ahdistaa, jatkuvaa stressiä - ja jossain välissä viikonloppu ja olen yksin pelottavan ruuan kanssa - mutta toisaalta arki tuo rutiinit ja rutiinit = turva. Tosin tänään en saanut itseäni kouluun, olin rättiväsynyt. Äiti soitti töistä ja sanoi että tee nyt jotain järkevää siellä ja niinpä suunnittelin viikonlopun valmiiksi ts. rauhoitin itseäni. Perjantaina teen koulujuttuja, lauantaina olen päättänyt olla sosiaalinen ja mennä kaverin kanssa leffaan ja pitkästä aikaa leffamässytellä kuten normaalit ihmiset tekevät ja sunnuntaina kokkaan jotain hyvää ja sallittua, vaikka kaalilaatikkoa.
Tästä postauksesta oli tulla erittäin tarpeeton ja tylsä, mutta anna antoi minulle aiheen ja rohkaistuin kertomaan teille mitä minä oikeastaan syön. Tiedän, että se on monelle aika paljon, muistan kun "omatoimisen" syömisen ja syömättömyyden jälkeen sain listan niin se tuntui valtavalta. Ja tuntuuhan se välillä edelleenkin, tosin suhtautumiseni noihin määriin menee aikalaista vuoristorataa.
Haluan todistaa teille, että kun paino on kerran laskenut, on sitä todella hankalaa saada nousemaan. Joutuu oikeasti lisäämään syömisiä huomattavasti, että saa edes painonlaskun pysäytettyä. Itselläni painonlasku on pysähtynyt. Painoa ei myöskään ole tullut lisää, vaan se liikkuu 46-48 kilon välillä, aivan kuten lähes vuosi sitten listasyömisen aloittaessani.
Laitan tähän rehellisesti niinkuin syön. Sovellan hieman listaa (esim. korvaan osan leivistä riisikakulla/näkkärillä), ja merkkaan tähän nyt tarkalleen. Liikun varmaan aika normaalisti, kaksi tuntia tanssia per viikko ja aika paljon hyötyliikuntaa, mutta ei mitään suunnattomia määriä.
Aamupala
* puuroa (3 dl keitettyä = 1 dl leseitä) + 1/2 dl maitoa + 3 tl sokeroimatonta pilttiä/omenasosetta TAI 2 dl mysliä + maitoa
* riisikakku/näkkäri + juustoa (1-2 siivua)
* 2 dl mehua
Lounas
Mulla ei ole koskaan ollut tapana syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä, joten syön päivässä leipää enemmän (sovittu ravitsemusterapeutin kanssa). Yleensä ihmiset kai syö lämpimän aterian lounaalla, eli varmaan olisi järkevää syödä lämmin ruoka + leipä päällyksineen. Itse syön siis:
* 1 kerrosruisleipä (= 2 siivua ruisleipää, välissä margariinia, juustoa, kasviksia)
* 2 näkkäriä margariinilla
* hedelmä
* 2 dl maitoa (mulla on tapana ujuttaa kahvin sekaan, kun en maidosta pidä)
vaihtoehdoksi mulle on tarjottu myös piimää tai 2 dl viiliä.
Päivällinen
* 3-4 dl kasvisruokaa (olen siis lakto-ovo-vegaani)
* ruisleipä/riisikakku/näkkäri + margariini
* 2 dl maitoa/piimää
Välipala
* hedelmä
Iltapala
* 2 siivua ruisleipää (yleensä margariinilla, juustolla ja kasviksilla)
* 1 riisikakku/näkkäri + juustoa
* 2 dl viiliä/jugurttia
ja siis kasviksia niin paljon kun sielu sietää (hauska ilmaisu, btw :-D), sehän on kuin pistäis rahaa pankkiin!
Mulle on siis merkitty, että 1 leipä = 1 näkkäri ja 1 karjalanpiirakka = 2 leipää. Eri ravitsemusterapeuteilla on kuitenkin eri mielipiteet tosta, kantsii ottaa huomioon.
Mökkireissu loppui lyhyeen kun veljenpoika piti viedä kaupunkiin sairaalaan saamaan suonensisäisesti tulehduslääkettä, enkä ehtinyt kerätä hirveästi ylimääräistä kehooni kahden päivän aikana. Toisaalta olin onnellinen, kaikki meni niin hyvin. Söin varmasti liikaa rasvaa, mutta en ahminut enkä edes napsinut aterioiden välillä.
Koulunalku on ollut raskas, kauheasti töitä eikä ole riittänyt aikaa bloggailuun. Toisaalta koulu ahdistaa, jatkuvaa stressiä - ja jossain välissä viikonloppu ja olen yksin pelottavan ruuan kanssa - mutta toisaalta arki tuo rutiinit ja rutiinit = turva. Tosin tänään en saanut itseäni kouluun, olin rättiväsynyt. Äiti soitti töistä ja sanoi että tee nyt jotain järkevää siellä ja niinpä suunnittelin viikonlopun valmiiksi ts. rauhoitin itseäni. Perjantaina teen koulujuttuja, lauantaina olen päättänyt olla sosiaalinen ja mennä kaverin kanssa leffaan ja pitkästä aikaa leffamässytellä kuten normaalit ihmiset tekevät ja sunnuntaina kokkaan jotain hyvää ja sallittua, vaikka kaalilaatikkoa.
Tästä postauksesta oli tulla erittäin tarpeeton ja tylsä, mutta anna antoi minulle aiheen ja rohkaistuin kertomaan teille mitä minä oikeastaan syön. Tiedän, että se on monelle aika paljon, muistan kun "omatoimisen" syömisen ja syömättömyyden jälkeen sain listan niin se tuntui valtavalta. Ja tuntuuhan se välillä edelleenkin, tosin suhtautumiseni noihin määriin menee aikalaista vuoristorataa.
Haluan todistaa teille, että kun paino on kerran laskenut, on sitä todella hankalaa saada nousemaan. Joutuu oikeasti lisäämään syömisiä huomattavasti, että saa edes painonlaskun pysäytettyä. Itselläni painonlasku on pysähtynyt. Painoa ei myöskään ole tullut lisää, vaan se liikkuu 46-48 kilon välillä, aivan kuten lähes vuosi sitten listasyömisen aloittaessani.
Laitan tähän rehellisesti niinkuin syön. Sovellan hieman listaa (esim. korvaan osan leivistä riisikakulla/näkkärillä), ja merkkaan tähän nyt tarkalleen. Liikun varmaan aika normaalisti, kaksi tuntia tanssia per viikko ja aika paljon hyötyliikuntaa, mutta ei mitään suunnattomia määriä.
Aamupala
* puuroa (3 dl keitettyä = 1 dl leseitä) + 1/2 dl maitoa + 3 tl sokeroimatonta pilttiä/omenasosetta TAI 2 dl mysliä + maitoa
* riisikakku/näkkäri + juustoa (1-2 siivua)
* 2 dl mehua
Lounas
Mulla ei ole koskaan ollut tapana syödä kahta lämmintä ateriaa päivässä, joten syön päivässä leipää enemmän (sovittu ravitsemusterapeutin kanssa). Yleensä ihmiset kai syö lämpimän aterian lounaalla, eli varmaan olisi järkevää syödä lämmin ruoka + leipä päällyksineen. Itse syön siis:
* 1 kerrosruisleipä (= 2 siivua ruisleipää, välissä margariinia, juustoa, kasviksia)
* 2 näkkäriä margariinilla
* hedelmä
* 2 dl maitoa (mulla on tapana ujuttaa kahvin sekaan, kun en maidosta pidä)
vaihtoehdoksi mulle on tarjottu myös piimää tai 2 dl viiliä.
Päivällinen
* 3-4 dl kasvisruokaa (olen siis lakto-ovo-vegaani)
* ruisleipä/riisikakku/näkkäri + margariini
* 2 dl maitoa/piimää
Välipala
* hedelmä
Iltapala
* 2 siivua ruisleipää (yleensä margariinilla, juustolla ja kasviksilla)
* 1 riisikakku/näkkäri + juustoa
* 2 dl viiliä/jugurttia
ja siis kasviksia niin paljon kun sielu sietää (hauska ilmaisu, btw :-D), sehän on kuin pistäis rahaa pankkiin!
Mulle on siis merkitty, että 1 leipä = 1 näkkäri ja 1 karjalanpiirakka = 2 leipää. Eri ravitsemusterapeuteilla on kuitenkin eri mielipiteet tosta, kantsii ottaa huomioon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
