Tämänpäiväinen yhtälö

Ahmin = söin kiellettyä + liikaa + suunnittelemattomasti.
Näin on käynyt harvoin, mutta pelottaa että tämä on kasvava trendi. Hitaasti ja varmasti BED-potilaaksi tai jotain.
Tiedän saakelin hyvin miksi näin kävi. Mutta en voi hyväksyä sitä, se ei ole mikään syy ahmia tuiki tavallisena sunnuntaina, varsinkaan kun viimeisimmät herkut olivat vajonneet kitaani alle 48 tuntia aikaisemmin! Nimittäin perjantaina herkuttelin kaverin seurassa, ja jotenkin koko juttu jäi kesken kun en tohtinut vetää kokonaista Fazerin sinistä ja muuta paskaa. Menin hyvävointisena nukkumaan, eli en saanut mässäilystä tarpeekseni. Tänään olin selvinnyt jo kahvipöydästä kunnialla kun sisko tarjosi TV-mixejä enkä vaivautunut kieltäytymään. Se johti sitten siihen, että söin piirakanrippeet ja (wannabe-)sacher-leivoksen omilla extemporé-kahvikesteilläni. Yksin.
Naurettavinta tässä kaikessa on, että sain iltapäivällä kunnon kohtauksen öljytipasta, jolla äiti kuullotti purjot keittooni. Parin tunnin kuluttua olinkin itse lähestulkoon lappaamassa rasvaa lusikalla suuhun.

Kävin äsken koirani kanssa happihyppelyllä ja mietin, miten voin tulla toimeen itseni kanssa tämän jälkeen. Itseluottamus hupenee, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että saatan hetkenä minä hyvänsä sortua.
Ehkä pystyn katsomaan itseäni peiliin kuten ennenkin, jos päätän seuraavaksi herkkupäiväksi syyskuun 6. päivän ja pysyn siinä. Ainakin opin tästä, ettei se fiilis ahmimalla kohene. Ihmettelen vain, miksi ahmin, kun kuitenkin syön säännöllisesti ja aika pirun paljon oikeata ruokaa.

En mene huomenna kouluun. Onneksi. Ensinnäkin huominen läskitys nousisi potenssiin sata katsoessani itseäni koulun peilistä, ja toiseksi minun on todellakin ehdittävä myös labraan ennen tutkimusta.