PÄIVÄLLINEN. Argh!
Inhoan sitä.
Varsinkin jos se on itse tekemääni. Sapuskani maistuvat aina samalta.
Minun matikallani: maku, joka ei tuota mielihyvää = turhia kaloreita
Toisaalta; maku, joka tuottaa mielihyvää + ylikäsitellyt (joita keho ei voi hyödyntää, esim. vaalea vehnä) tai rasvaiset aineet = turhia kaloreita
Joten: maku, joka tuottaa mielihyvää + terveelliset, hyödylliset ainesosat = syömisen arvoista
Tunnen syyllisyyttä siitä, että täytän vatsani pahalla/keskinkertaisella ruualla. Ruualla, jota ilman olisin ihan hyvin voinut olla! Päivällinen yököttää minua nykyisin, ja se tekee minut vihaiseksi joskus jopa loppuillaksi. Ruokahaluni on poissa, tuntuu että on vain pakko ahtaa itseensä sapuskaa.
Yökötystä ei syystä tai toisesta synny, kun syön päivällisellä:
- keittoa
- laatikkoruokia (niissä ei kuitenkaan saa olla kananmunankeltuaista, runsaasti riisiä/pastaa tai lisättyä rasvaa, joten aika harvoin tulee syötyä)
- tietynlaisia salaatteja
- uunnissa kypsennettyjä juureksia
- keitettyjä/höyrytettyjä vihanneksia/juureksia
- puuroa + marjoja
Ihmettelen, sillä yleensä en ole nirso, tykkään oikeastaan kaikesta paitsi kalasta ja lihasta. Mietin, pitäisikö alkaa syömään ateriankorvikepatukkoja päivällisellä, muutamana päivänä viikossa vaikka (muina päivinä äiti voisi kokkailla). Kyse ei siis ole siitä, että karttaisin kaloreita, tuntuu vain vastenmieliseltä ensin valmistaa ruokaa puoli tuntia ja sitten syödä se vaikka se ei ole edes hyvää. Koen lämpimän ruuan epämiellyttävänä, vaikka mulla ei ole mitään filosofiaa tuon takana (jotkut häiriöisethän ajattelevat, että lämmin ruoka lämmittää kehoa ja näin hidastaa lämmönsäätelystä syntyvien kaloreiden palamista ja muuta hupsua).
Ateriakorvikkeet ovat varmaan liian maukkaita normipäivään, rasvaa niissä on luultavasti enemmän kuin suostun päivällisellä nielemään ja tietääkseni ne sisältävät ketusti lisäaineita. Let's see...
Olen muuten vihdoin saanut puolisen vuotta nurkassa homehtuneen joogamattoni käyttöön, kun toissapäivänä löysin kirjahyllystä kirjan nimeltään Babar's Joga For Elephants. Tätini, sukumme joogaguru, on joskus opettanut minulle hieman alkeita, joten tiedän
jotain esimerkiksi hengitystekniikasta jne. Nyt olen sitten aamut, illat joogaillut ja venytellyt Babarin malliin, ja se on oikeasti kivaa!
En aio pilata joogaintoani päättämällä paljonko teen sitä päivässä, sillä se ei johtaisi mihinkään (paitsi ehkä löhöilyyn). Joskus vielä uskaltaudun joogatunneille... Josta tulikin mieleeni, että edessä alkaa jo häämöttää tanssitiiviskurssi (5x/vko, 2 vkon ajan), josta olen oikeastaan aika innoissaan. Eipä tarvitse noina viikkoina hirveästi pohtia, miten liikkua edes jotenkuten hyväksyttävä määrä...
4 kommenttia:
Mun matikka on AIVAN sama.
Mut lisään siihen et ruoka joka tuottaa *nautintoa* on kiellettyä mun tapauksessani, sillä jostain syystä en koe ansaitsevani mitään hyvää..
Kiitos kovasti silmälappujen teko-ohjeista! Taidankin mennä heti huomenna ostamaan jotain kivaa kangasta ja värkätä itsellenikin sellaiset.
//semmi
Jeppa, tiedän et tossa yhtälössä ei ole ratkaisua.. Sen takia syömiset yleensä onkin pirun vaikeita. Mun turvaruoat onkin tosi epämärääisiä ja itseään toistavia. Periaatteessa mun ruokani on aika riisuttua ja arkista, mutta tungen sitten joukkoon kasan mausteita tms että epämääräiset mössöni maistuu "ihan hyvälle" muttei ole mitään oh wau herkkua. Toisaalta, kun tottuu esimerkiksi tunkemaan ketsuppia kaikkialle niin se alkaa maistua herkulliselta..
Lähinnä toi pointti olisi se että en koe ansaitsevani niitä 'nautinnon' momentteja, joita tulee esimerkiksi hyvästä kunnon jäätelöstä (kyllähän sekin sisältää terveellisiä aineita kuten kalsiumia, protskua, vie nälkää..), joten se on out of question on daily basis vaikka periaatteessa olisihan pelkällä jätkislläkin eläminen mahdollista :D
semmi: Ole hyvä, hyvä jos tulee ohje käyttöön (tosin itsellenikin hyödyllistä, kun tuli kirjoitettua nyt noi ohjeet ylös)! Noissa kivaa se, että niitä saa tehtyä hyvin pienistäkin tilkuista, mitä muuten ei tule helposti käytettyä.
Lähetä kommentti