Mökkeilyhän on syömisten suhteen mulle extremeä. Onnistuin nyt ylläpitämään itsehillintää syöminkien suhteen, mutta mihinkään täyskontrolliin en turvautunut. Onneksi. Söin monena päivänä listan mukaan, tosin uskalsin valita siitä niitä turvattomimpia vaihtoehtoja, esim. karjalanpiirakan iltapalalle, uskalsin syödä veljen kokkaamaa pastaa päivälliseksi, jne... Vaihtelua.
Silloin tällöin päässä kummitteli jonkinlainen syyllisyys, mutta kun kotiin palatessani vaaka olikin armollinen, jäi reissusta ihan hyvä maku suuhun.
Eilen iltasella leivoin muffineita - munattomia eikä ripaustakaan valkoista vehnäjauhoa. Yhden muffarin laitoin pakastimeen odottamaan itseäni, varmaan ensiviikolla sen kahmaisen kitaani. Loput menivät tänään parempiin suihin, kun äiti vei ne nyyttäreille.
Pitkästä aikaa innostuin leipomaan. On vaan niin ihanaa leikkiä muffinintuoksuista kodinhengetärtä ruudullisessa esussa!
JOTEN, leivoin tänäänkin. Vegaanisia karjalanpiirakoita, ei yhtään lisättyä rasvaa! Vien ne huomenna perhetutulle, enkä ole vielä päättänyt maistanko sitten itsekin. Puuroriisi arveluttaa kaikessa vaaleudessaan.
Kun olin väsännyt 15 karjista, koitti mun ruoka-aika ja vetäsin leipää ja banaania lättyyn listanmukaisen määrän. Ähkytti! Tuntui että olin syönyt kaiken leipomani.
Tätä perjantaita olen viettänyt ihan yksikseni, joten mulla on ollut jonkinlainen itseniviihdytyspäivä. Viihdytin itseäni äsken noin tunnin mittaisella marketissa haahuilulla, juttelin mummojen kanssa puuroista ja tarkastin että suklaahylly on entisellään, ostin söpön ananaksen ja notkuin jäätelöaltaalla. Marketissa on kivempi haahuilla kuin pikkukaupoissa, kun henkilökunta ei ole hengittämässä niskaan. Olen kuullut että tämä ei ole mikään tavaton harrastus syömishäiriöisten keskuudessa, mutta itse olen saanut jonkinlaisia kicksejä ruokamarketeissa asioinnista niin kauan kuin muistan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti