Eilen olin kahvila/shoppaus-kierroksella kaverin kanssa. Pitkästä aikaa jonkun kanssa, joka ei tiedä häiriöistäni mitään.
Ennen kaverin tuloa juoksin kahvilasta toiseen vertailemassa ruisleipiä. Päädyttiin sitten Wayne'siin, jossa otin pienen appelsiinituoremehun ja täytetyn (kasvis)ruisleivän, josta sörkin cheddarit pois. Sanoin, etten tykkää. Se ei ole totta. Mutta kai on paljon ihmisiä, jotka eivät oikeasti cheddarjuustosta välitä?
Olen ollut äärilaiska ruokailujen suhteen. En enää jaksa rientää kaupungilta kotiin vain syömään, tai kieltäytyä jostain extemporé-tapaamisista koska ruoka-aika lähestyy. Sitten vaan skippaan sen aterian, ellei lähettyviltä saa oikeanlaista ruisleipää.
Pää ei huuda "laihdu, läski", en vain halua nähdä niin paljon vaivaa vain syödäkseni. Eilen jäi väliin päivällinen, tänään lounas. En vaan voi elää huolehtimalla siitä että joka neljäs tunti on jotain (tiettyä) puputettavaa suussa. Tässä suhteessa olen elänyt kuin normaali ihminen: syön, jos ehdin.
Viikonloppu on kuitenkin tarkoitus vetää listan mukaan, sillä maanantaina luvassa tädin smoothiekestit. Siellä tulee varmasti laitettua suuhun jotain herkuiksi luokittelemaani, joten ahmintavaara on pidettävä minimissä syömällä huomenna ja ylihuomenna kuten kuuluukin. Tämä viikko on mennyt niin kevennetysti, että hirvittää hieman jos se kituuttamisajoilta tuttu herkkupäiväahmatti nostaa päätään. Mutta niinhän EI tapahdu, kun olen näin nerokkaasti valmiusasemissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti