Lauantailöpinää

Taiteilin tämän tekstin siis eilen, lauantaina, mutta en ehtinyt julkaista.

Olin sittenkin eilen melkein koko päivän siskolla muuttoapuna, ja jäin sinne illaksi seuraksi lueskelemaan lehtiä. Päivä alkoi ihan normaalisti, mutta koska suunnitelmiini oli tullut muutos, päätin iltapäivällä pitäväni herkkupäivän. Arvelin myös, että ahmimisen vaara olisi pienempi, kun olin syönyt normiruokaa siihen asti. Lisäksi se sopi hyvin olosuhteisiin, pystyin syömään päivälliseksi mikrovalmiskeittoa, kun monimutkaisempi ruuanvalmistus ei olisi muutto-olosuhteissa onnistunut. Okei siis, sain perusteltua itselleni että tämä päivän vaihtaminen oli ihan oikeutettua.
Ja arvioin ihan oikein; kardinaalimunauksilta vältyttiin ja sisko ehdottikin että hankittaisiin jotain snacksiä muutoksen kunniaksi. Oli juuri sellainen leppoisa ilta, millainen perjantaina kuuluu ollakin. Lueskeltiin lehtiä ja no, syötiin. Tulihan siinä ähky, mutta ahmimisesta ei ollut kyse.
Illalla kävin vielä hakemassa purkin B&J:tä (must) ja keitin myöhäisillan kahvit. Söin jädeä vähän mutta sitten ei enää uponnut, enkä ahtanut itseäni uudestaan täyteen heti kun siihen olisi tuntunut olevan tilaa, kuten ahmiessa. Onnistuin olemaan tyytyväinen suoritukseeni, sillä aikaisemmat viikonloput ovat tänä syksynä menneet yksi toisensa jälkeen puihin.
Aamulla olo oli aika tunkkainen ja pitkästä aikaa sipsejä syötyäni muistin taas mitä on rasvakrapula. Kasvoja kuumottaa ja yh muutenkin ei-niin-miellyttävä olo. Oikeastaan hyvä vaan, niin Ben ja Jerry eivät tänään huutele nimeäni tuolta pakkasesta... Tuskin huomennakaan, sillä hellittämisen jälkeinen päivä on yleensä se kaikista haasteellisin.
Yöllä kylläkin näin sellaista unta, että mun piti päästä johonkin huoneeseen ihmisvirran mukana jonkun kakluuniuunin kautta. Siellä oli kirjureita, jotka kirjoittivat aina selostukset siitä, miksei joku päässyt eteenpäin (ts. jäi jumiin matkan varrella oleviin aukkoihin). Jonkun kohdalle kirjoitettiin: Painaa yli 46 kg. Mä jäin kiinni päästäni ja tunsin itseni epäonnistuneeksi. Jonkinverran paisuneeksi varmaan tunsin itseni, hehheh.
Jos ja kun selviän tästä viikonlopusta kunnialla, jää "hyvä maku suuhun" ja uskon että mulla on vielä toivoa nauttia edes joskus "normaalisti" ruuasta, epäterveellisestäkin, ilman anorektista syyllisyydentuntoa tai BEDin suuntaisia ylilyöntejä.

edit// En ole 100% varma etten ole käyttänyt tuota ihanaa kuvaa aikaisemmin, hei Audreykin söi!
Tänään myöhemmin luvassa raporttia, todennäköisesti.

Keep yourself busy

Kuten ehkä joku on huomannut, postaustahti on hieman kiihtynyt. Voin paljastaa, että tulen todennäköisesti postailemaan yhtä tiheästi ainakin seuraavat kaksi viikkoa, sillä ensiviikko on väljä ja sitten koittaakin viikon mittainen syysloma.

Edellisen postauksen kysymykseen ei herunut vastauksia, mutta nyt aion käyttää aivan omia aivojani ja suunnitella tähän hieman lauantaita. Juuri lauantain valitsin herkkupäiväksi (voi kun keksisin sille jonkun toisen nimityksen) siksi, että siskoni muuttaa huomenna tähän aivan lähelle, enkä ehdi huomenna auttamaan häntä. Lauantaina olen sitten menossa ihmettelemään uutta asuntoa ja tarvittaessa hjelppimään kamojen järjestelyssä ja niin edelleen. Lauantaina on siis a) muutakin tekemistä kuin se ihana-kamala syöminen, ja b) hyvää seuraa. Voisin vaikka leipoa tuparilahjaksi maailman parhaita cookieita ála Konvehti, ja oikeuttaisin itseni maistamaan (okei, mulla on aivan pikkuinen oma lehmä ojassa).
Teen tällaisia suunnitelmia usein, siis kaikenlaisia tilanteita varten. Se tuntuu jotenkin terapeuttiselta, siten saan asiat sivuun ja voin keskittyä johonkin muuhun.
LAUANTAI 041008
* aamupala: muuten normi, mutta puuroon banaania ja 1 rkl hunajaa.
* lämmin ruoka/lounas: jotain kotiruokaa, jota en kuitenkaan tavallisena päivänä saa syödä. Esim. soijarouhemakaroonilaatikkoa tai sienikastiketta kevytkermaan tehtynä. Normaali määrä.
* välipala: leipää/karjis, normihedelmiä tai sokeroimattomia kuivattuja hedelmiä
* kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia kahvia <3>
- Leivo siskolle jotain
- Ostoksille
- Kahville
- Illalla vuokraa leffa ja hyväääää (ei irtokarkkeja)


Btw, olen aika hyvin pysynyt kerran viikossa vaa'alle-lupauksessani. Itselleni siis vain olen luvannut, suosittelen muillekin! On oikeasti niin (ajatus)energianhukkaa tuijotella lukuja päivittäin. Ne kun vaihtelevat anyway, eikä siihen voi mitenkään itse vaikuttaa. Tietysti pakkomielteitä on vaikea hallita, mutta kannattaa haastaa itsensä ja yrittää.
Mulla on paino pysynyt samoissa lukemissa, vaikka pää yrittää kertoa että olisin lihonut. Läskittää nykyään enemmän kuin ennen, ja tuntuu että ajatukseni ovat pelkkää läskiä. Suhtaudun ylilihaviin ihmisiin pelonsekaisesti ja vältellen (se ei ole oikein, mutta teen niin koska pelkään lihovani itse entisiin mittoihini tai niiden yli), mutta joku osa minusta tuntee yhtäläisyyttä heidän kanssaan. Kukapa uskoisi, kun eroa painossa saattaa olla reippaasti yli 50kg.
Tutkimukset suomalaisten liikalihavuuden huolestuttavasta lisääntymisestä kuulostavat minun korviini henkilökohtaiselta loukkaukselta juuri minua kohtaan. Siis en väitä että olen ylipainoinen, tiedän että olen alipainoinen, mutta tulee sellainen fiilis, että hyväksytäänkö minut vain tietyn painoisena? Eli jos olisin ylipainoinen, olisin häpeäksi en vain itselleni vaan myöskin tämän maan tilastotutkimuksille? Onko syntiä ajatellakaan mitään, missä on yli 2,5% rasvaa?

Henkisesti läski kysyy

Suurin - tai no pitäisikö sanoa päällimmäisin - ongelmani on nykyään se, että ajattelen ruokaa liikaa. Hävettävästi liikaa. Koulussa vihkot täyttyvät donitsihahmotelmista, choccocinokupeista ja niistä englanninlakuista. Koulun jälkeen surffailen ravintoloiden ja makeis-/jäätelövalmistajien sivuilla. Pystyn harvoin kävelemään Fazerin ohi ilman, että menisin sisään mittailemaan irtokarkkivalikoimaa. Kotiin kuljen aina sitä reittiä minkä varrella on KotiPizza ja tiirailen ikkunoista sisään, kuka siellä nyt syö. Saan vaivattomasti kulumaan puolitoista tuntia supermarketissa ostamatta mitään.
Kuuden tuollaisen päivän jälkeen "vapaapäivä syömishäiriöstä" ei olekkaan niin häiriötön -> överit. Joo, olen jauhanut tästä niiin monta kertaa, mutta nyt yritän tosissani muuttaa elämässäni jotain, niin että pystyisin edes joskus nauttimaankin ruuasta, esim. sinä yhtenä päivänä viikossa. Nyt on meneillään suuri aivoriihi itseni kanssa, että miten seuraava viikonloppu (alkaa ylihuomenna, kääks!) olisi mahdollisimman palauttava ja positiivinen kokemus. Vinkkejä otetaan vastaan, joten miten elää viikonloppu kohtuudellisesti mutta ilman sitä täyskontrollia?
Oli tarkoitus jauhaa pidempäänkin, mutta tuli hoppu tanssitunnille.