Lauantailöpinää

Taiteilin tämän tekstin siis eilen, lauantaina, mutta en ehtinyt julkaista.

Olin sittenkin eilen melkein koko päivän siskolla muuttoapuna, ja jäin sinne illaksi seuraksi lueskelemaan lehtiä. Päivä alkoi ihan normaalisti, mutta koska suunnitelmiini oli tullut muutos, päätin iltapäivällä pitäväni herkkupäivän. Arvelin myös, että ahmimisen vaara olisi pienempi, kun olin syönyt normiruokaa siihen asti. Lisäksi se sopi hyvin olosuhteisiin, pystyin syömään päivälliseksi mikrovalmiskeittoa, kun monimutkaisempi ruuanvalmistus ei olisi muutto-olosuhteissa onnistunut. Okei siis, sain perusteltua itselleni että tämä päivän vaihtaminen oli ihan oikeutettua.
Ja arvioin ihan oikein; kardinaalimunauksilta vältyttiin ja sisko ehdottikin että hankittaisiin jotain snacksiä muutoksen kunniaksi. Oli juuri sellainen leppoisa ilta, millainen perjantaina kuuluu ollakin. Lueskeltiin lehtiä ja no, syötiin. Tulihan siinä ähky, mutta ahmimisesta ei ollut kyse.
Illalla kävin vielä hakemassa purkin B&J:tä (must) ja keitin myöhäisillan kahvit. Söin jädeä vähän mutta sitten ei enää uponnut, enkä ahtanut itseäni uudestaan täyteen heti kun siihen olisi tuntunut olevan tilaa, kuten ahmiessa. Onnistuin olemaan tyytyväinen suoritukseeni, sillä aikaisemmat viikonloput ovat tänä syksynä menneet yksi toisensa jälkeen puihin.
Aamulla olo oli aika tunkkainen ja pitkästä aikaa sipsejä syötyäni muistin taas mitä on rasvakrapula. Kasvoja kuumottaa ja yh muutenkin ei-niin-miellyttävä olo. Oikeastaan hyvä vaan, niin Ben ja Jerry eivät tänään huutele nimeäni tuolta pakkasesta... Tuskin huomennakaan, sillä hellittämisen jälkeinen päivä on yleensä se kaikista haasteellisin.
Yöllä kylläkin näin sellaista unta, että mun piti päästä johonkin huoneeseen ihmisvirran mukana jonkun kakluuniuunin kautta. Siellä oli kirjureita, jotka kirjoittivat aina selostukset siitä, miksei joku päässyt eteenpäin (ts. jäi jumiin matkan varrella oleviin aukkoihin). Jonkun kohdalle kirjoitettiin: Painaa yli 46 kg. Mä jäin kiinni päästäni ja tunsin itseni epäonnistuneeksi. Jonkinverran paisuneeksi varmaan tunsin itseni, hehheh.
Jos ja kun selviän tästä viikonlopusta kunnialla, jää "hyvä maku suuhun" ja uskon että mulla on vielä toivoa nauttia edes joskus "normaalisti" ruuasta, epäterveellisestäkin, ilman anorektista syyllisyydentuntoa tai BEDin suuntaisia ylilyöntejä.

edit// En ole 100% varma etten ole käyttänyt tuota ihanaa kuvaa aikaisemmin, hei Audreykin söi!
Tänään myöhemmin luvassa raporttia, todennäköisesti.