Suurin - tai no pitäisikö sanoa päällimmäisin - ongelmani on nykyään se, että ajattelen ruokaa liikaa. Hävettävästi liikaa. Koulussa vihkot täyttyvät donitsihahmotelmista, choccocinokupeista ja niistä englanninlakuista. Koulun jälkeen surffailen ravintoloiden ja makeis-/jäätelövalmistajien sivuilla. Pystyn harvoin kävelemään Fazerin ohi ilman, että menisin sisään mittailemaan irtokarkkivalikoimaa. Kotiin kuljen aina sitä reittiä minkä varrella on KotiPizza ja tiirailen ikkunoista sisään, kuka siellä nyt syö. Saan vaivattomasti kulumaan puolitoista tuntia supermarketissa ostamatta mitään.
Kuuden tuollaisen päivän jälkeen "vapaapäivä syömishäiriöstä" ei olekkaan niin häiriötön -> överit. Joo, olen jauhanut tästä niiin monta kertaa, mutta nyt yritän tosissani muuttaa elämässäni jotain, niin että pystyisin edes joskus nauttimaankin ruuasta, esim. sinä yhtenä päivänä viikossa. Nyt on meneillään suuri aivoriihi itseni kanssa, että miten seuraava viikonloppu (alkaa ylihuomenna, kääks!) olisi mahdollisimman palauttava ja positiivinen kokemus. Vinkkejä otetaan vastaan, joten miten elää viikonloppu kohtuudellisesti mutta ilman sitä täyskontrollia?
Oli tarkoitus jauhaa pidempäänkin, mutta tuli hoppu tanssitunnille.
Kuuden tuollaisen päivän jälkeen "vapaapäivä syömishäiriöstä" ei olekkaan niin häiriötön -> överit. Joo, olen jauhanut tästä niiin monta kertaa, mutta nyt yritän tosissani muuttaa elämässäni jotain, niin että pystyisin edes joskus nauttimaankin ruuasta, esim. sinä yhtenä päivänä viikossa. Nyt on meneillään suuri aivoriihi itseni kanssa, että miten seuraava viikonloppu (alkaa ylihuomenna, kääks!) olisi mahdollisimman palauttava ja positiivinen kokemus. Vinkkejä otetaan vastaan, joten miten elää viikonloppu kohtuudellisesti mutta ilman sitä täyskontrollia?
Oli tarkoitus jauhaa pidempäänkin, mutta tuli hoppu tanssitunnille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti