Kuulumisia

Whii, toivottavasti kukaan mun tuttu ei lueskele tätä.

Loman jälkeen kouluun palaaminen oli yksinkertaisesti liian vaikeaa. En pystynyt siihen ja kykenin jopa esittämään ahdistukseni äidillenikin, joka vihdoin uskoi ettei minusta ole siihen nyt. Ensin vastahakoisesti, mutta nyt hän on jopa alkanut vakuutella minulle, että olen ihan oikeutetusti kotosalla. Ja siis koulussakin ollaan sitä mieltä, että tässä tilanteessa näin on parempi. Onhan se iso juttu, ja välillä iskee hieman huono omatunto tai joku outo fiilis, mutta sitten tajuan, että en mä nyt oikeasti voi käydä sitä koulua.


Vielä siitä kalorilaskurista. Ei se varmaan ole mulle hyväksi, mutta pelkään, että olen taas koukussa siihen. En tajua miksi on niin kauheaa, jos syö juuri kulutuksensa verran tai hieman vähemmänkin. Lisäksi on ahdistavaa miettiä, onko nyt laskenut tuotteiden painot oikein tai että osaako arvioida, paljon on liikunnalla kuluttanut.
Laskurin kanssa mulla on sama ongelma kuin painoindeksin kanssa, haluan parantua, mutta samalla en todellakaan halua, että painoindeksini on normaali.


Mulla on ylihuomiseksi psykologin aika. Olen käynyt kerran aikaisemmin psykologilla, pari kuukautta sitten, mutta se ei lähtenyt käyntiin, oikeestaan uskon ettei mulla ollut silloin oikeaa asennetta. Joka tapauksessa, haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja siksi vaihdoin psykologia.

Jäi nyt vähän kesken ehkä, mutta pakko mennä koiran kanssa ulos kun haluan joskus herätäkkin huomenna.