-

Nyt olen päässyt siis kunnalliseen hoitoon, tai miksi ikinä sitä kutsutaankaan. Ei siis tarvitse käydä yksityisellä ja maksaa itseänsä kipeäksi... Käyntejä on tiheämmin ja hoito kuulemma tehokkaampaa, vaikka en koe että tehostusta olisi tarvittu. Ravintoterapeutti on ollut hyvä juttu, ja olisin halunnut kokeila josko olisin päässyt ongelmistani pelkästään sen avulla.
Tällä viikolla olen käynyt siis somaattisen puolen tarkistuksessa sekä tapaamassa psykiatria. Sain liikuntarajoituksen, vaikka liikunta ei ole ollut kovin suuressa osassa elämässäni. Kontrollointi on kohdistunut pikemminkin syömiseen. Ahdistaa, kun lääkäri ei edes tiennyt paljon syön määrätessään liikuntarajoituksen... Toisaalta olin huojentunut, sillä vaikka olen harrastanut vain vähän liikuntaa, sekin vähä on ollut aika pakonomaista. En siltikään koe että olen ansainnut tuollaista rajoitusta, sillä miksikään hillittömäksi itsekidutukseksi se ei ole mennyt. Nojoo, olinhan minä juuri suunnitellut liikunnan lisäämistä, oikeastaan ruokamäärien suurentumisen takia... Mutta suunnitelmille tuli stoppi. Anyway, aion aloittaa joogan ja harrastaa sitä 1-2 kertaa viikossa, se ei voi vaikuttaa painoon.

Enemmän ahdistaa psykiatri. Kyseisessä psykiatrissa ei ollut mitään vikaa, mutta en tuntenut mitään "yhteyttä" häneen myöskään. Minulla ei ole mitään asioita, joita haluaisin purkaa, en siis tunne puhumista yhtään helpottavaksi. Päin vastoin, minusta tuntuu että annan itsestäni todella yksinkertaisen kuvan, kun puhun väkisin ikävistä asioista, jotka olisivat muuten jo ohitettu.

Nyt pitää lopettaa, jatkan tätä ehkä myöhemmin.

Kaffeilua

Ruokaterapeutti kehotti aloittamaan maidollisen elämän uudestaan... Päivittäin pitäisi käyttää n. 3dl maitoa (tai oikeastaan laktoositonta maitojuomaa), myslin kanssa desi ja lounaalla juomaksi 2dl. En tykkää juoda maitoa sellaisenaan, joten nautin sen kahvin kanssa. Kahvi saa minut todella hyvälle tuulelle! 2dl riittää hyvin kahteen latentapaiseen systeemiin (kahvia + maitoa + vaahdotettua maitoa). Niin hyvää, eikä mitään ylimääräistä pahaa (eihän?). Kahvihan on käytännössä kaloritonta, hehe.
Nyt mulla on pakastimessa jääpalamuotissa kahvia jäätymässä, nimittäin vielä desi maitoa pitäisi juoda ja haluan jäälaten. Miten voinkaan olla näin innoissani jostain kahvista!


Ähms, huomenna siis psykologi. Arveluttaa, miten saan itseäni siellä ilmaistua. Varsinkin suullinen ilmaisu on jonkin asteen probleema minulle. Pelkään, etten saa kerrottua kaikkia ongelmiani ja se sanoo, ettei mua mikään vaivaa... Vaikka eihän niin voi käydä! Viimeksi kun kävin psykologilla (siis kerran olen käynyt, toinen kuin se jolle huomenna), jäi jotenkin tyhjä olo ja loppupäivä meni ahdistuksessa... Tunsin itseni tyhmäksi ja koin, että ainnoin itsestäni turhan yksinkertaisen kuvan. Tosin monet muutkin ovat kuvailleet ensimmäisiä käyntejään tuollaisiksi.


Tänään ja eilen olen jostain syystä ollut erityisen toimelias! Olen onnistunut heräämään aikaisin ja kävellyt paljon, sain jopa kirjaston kirjat palautettua... Hyvä minä! Vielä kun riittäisi puhtia loppupäivällekkin, tänään en aio luistaa mistään...
//Lisään tähän vielä, että rakastan kävelemistä, mutta ongelmaksi on muodostunut jalkateräni, joita en saa pidettyä lämpiminä... Jäätyneet jalat rajoittavat elämääni ihan liikaa! Pöh.

Kuulumisia

Whii, toivottavasti kukaan mun tuttu ei lueskele tätä.

Loman jälkeen kouluun palaaminen oli yksinkertaisesti liian vaikeaa. En pystynyt siihen ja kykenin jopa esittämään ahdistukseni äidillenikin, joka vihdoin uskoi ettei minusta ole siihen nyt. Ensin vastahakoisesti, mutta nyt hän on jopa alkanut vakuutella minulle, että olen ihan oikeutetusti kotosalla. Ja siis koulussakin ollaan sitä mieltä, että tässä tilanteessa näin on parempi. Onhan se iso juttu, ja välillä iskee hieman huono omatunto tai joku outo fiilis, mutta sitten tajuan, että en mä nyt oikeasti voi käydä sitä koulua.


Vielä siitä kalorilaskurista. Ei se varmaan ole mulle hyväksi, mutta pelkään, että olen taas koukussa siihen. En tajua miksi on niin kauheaa, jos syö juuri kulutuksensa verran tai hieman vähemmänkin. Lisäksi on ahdistavaa miettiä, onko nyt laskenut tuotteiden painot oikein tai että osaako arvioida, paljon on liikunnalla kuluttanut.
Laskurin kanssa mulla on sama ongelma kuin painoindeksin kanssa, haluan parantua, mutta samalla en todellakaan halua, että painoindeksini on normaali.


Mulla on ylihuomiseksi psykologin aika. Olen käynyt kerran aikaisemmin psykologilla, pari kuukautta sitten, mutta se ei lähtenyt käyntiin, oikeestaan uskon ettei mulla ollut silloin oikeaa asennetta. Joka tapauksessa, haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja siksi vaihdoin psykologia.

Jäi nyt vähän kesken ehkä, mutta pakko mennä koiran kanssa ulos kun haluan joskus herätäkkin huomenna.