Ollakko vai eikö olla

Flunssan kourissa olen edelleen. Siitä huolimatta tapasin eilen ystäväni, joka on (ainakin lähestulkoon) parantunut syömishäiriöstä. Pisti taas miettimään, mitä mä oikeasti haluan. Saada mielihyvää ainoastaan syömättä jättämisistäni vai elää vähän laajemmin?

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun näitä asioita pohdin. Sairaat ajatukset eivät noin vain katoa, kokemusta on. Tuo tapaaminen vaan herätti mut, että haloo, missä maailmassa sitä onkaan viime päivät oleillut.

Lauantaina oli kalorit jotain 700-800 luokkaa. Kalorilaskurilla laskin, mutta nyt on (ONNEKSI!) tilaamani aika loppunut. Eli siis tuli jätettyä kaikenlaista syömättä, "huvin vuoksi". "Eihän mun tarvitse syödä, jos ei ole nälkä... Miksi syödä, jos pärjään ilmankin?" Koko ajan on jäänyt enemmän ja enemmän syömättä. Muutama päivä sitten, kun vaa'alla viimeksi kävin, oli paino 47,4. Eipä ole ainakaan noussut...

Olen luvannut itselleni ja oikeastaan äidillekkin ääneen, että tänään syön juuri kuten on sovittu. Ja yritän jatkaa samalla linjalla loppuviikon... Ja katsoa miltä tuntuu. OLEN PARANTUMISMYÖNTEINEN.

Olenko? Olen. KYLLÄ. Kai.

Joo.

Kikkailua

Päivällinen oli taas tänään jonkinlaista kevyttä kikkailua; nimittäin munanvalkuaiskokkeli (35 kcal), desi hernemaissipaprikaa (45 kcal), desi kikpapuja (78 kcal) ja yksi raastettu porkkana (18 kcal). Yhteensä 176 kcal. Ei se musta ole hirvittävän vähän, ja täyteenkin tulin, mutta tiedän, että mun kuuluisi syödä päivällisellä enemmän. En käyttänyt öljyä paistamisessa, jäljet näkyvät paistinpannussa... Nyt lupaan itselleni ja kaikille muillekkin, että huomenna syön rehtiä ruokaa päivällisellä! Tarkoittaen siis, että ateriaan sisältyy pastaa tai riisiä plus kastiketta plus ehkä hieman raejuustoa. Aioin tehdä niin tänäänkin, mutta nyt pitäydyn lupauksessani kun olen sen kerran tännekin kirjoittanut.

Huomenna mulla on terapia, toista kertaa sillä terapeutilla. Ennen jännitin tollasia käyntejä aika paljon, nykyään en enää niin kamalasti. En kuitenkaan usko, että puhumisesta olisi mulle hyötyä - tai sitten mun pitäisi ensin käydä puheterapiassa! Nimittäin en osaa ilmaista itseäni terapiassa niin kuin haluaisin, automaattisesti kaunistelen asioita ja puhun parantumismyönteisemmin kuin oikeasti ajattelenkaan, vaikka tiedän ettei se kannata. Olen siellä jotenkin kaukana siitä ihmisestä, joka oikeasti olen, ihan vahingossa.

En haluaisi myöntää sille, että mun syöminen on taas mennyt tälläiseksi kikkailuksi.

Takapakkia

Tein yhden jutun mitä ei ehkä olisi pitänyt.

Laskin kalorilaskurilla mun tämän päivän kalorit. SORRUIN TAAS laskeskelemaan! Helvetti. Onneksi en ollut kuitenkaan ylittänyt kalorimääriä, sillä jos olisi mennyt punaiselle olisin varmasti jättänyt huomenna kaikenlaista "pientä" syömättä. Oikeastaan vaje oli 300 kcal, plus liikunnalla poltetut kalorit (tänään vain kävelyä)...

Äh. En tajua miten yhtäkkiä kaikki muuttui ja tuli tälläinen takapakki. Joku kuukausi sitten sain vielä onnistumisen tunteita, kun uskalsin syödä jotain ennen kiellettyä, esim. karjalanpiirakoita, mutta nykyään nekään eivät mene. Kiellettyjen lista kasvaa koko ajan... Koskahan viimeksi uskaltauduin käyttämään ruokakermaa? Olen miettinyt, johtuuko tämä lääkityksestä, jonka sain jokin aika sitten masennukseen, mutta annostus on toistaiseksi niin pieni, etten oikein usko sen näin paljon vaikuttavan. Anoreksialla on taas mielipiteensä joka asiaan.

Kuulumisia

Whii, toivottavasti kukaan mun tuttu ei lueskele tätä.

Loman jälkeen kouluun palaaminen oli yksinkertaisesti liian vaikeaa. En pystynyt siihen ja kykenin jopa esittämään ahdistukseni äidillenikin, joka vihdoin uskoi ettei minusta ole siihen nyt. Ensin vastahakoisesti, mutta nyt hän on jopa alkanut vakuutella minulle, että olen ihan oikeutetusti kotosalla. Ja siis koulussakin ollaan sitä mieltä, että tässä tilanteessa näin on parempi. Onhan se iso juttu, ja välillä iskee hieman huono omatunto tai joku outo fiilis, mutta sitten tajuan, että en mä nyt oikeasti voi käydä sitä koulua.


Vielä siitä kalorilaskurista. Ei se varmaan ole mulle hyväksi, mutta pelkään, että olen taas koukussa siihen. En tajua miksi on niin kauheaa, jos syö juuri kulutuksensa verran tai hieman vähemmänkin. Lisäksi on ahdistavaa miettiä, onko nyt laskenut tuotteiden painot oikein tai että osaako arvioida, paljon on liikunnalla kuluttanut.
Laskurin kanssa mulla on sama ongelma kuin painoindeksin kanssa, haluan parantua, mutta samalla en todellakaan halua, että painoindeksini on normaali.


Mulla on ylihuomiseksi psykologin aika. Olen käynyt kerran aikaisemmin psykologilla, pari kuukautta sitten, mutta se ei lähtenyt käyntiin, oikeestaan uskon ettei mulla ollut silloin oikeaa asennetta. Joka tapauksessa, haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja siksi vaihdoin psykologia.

Jäi nyt vähän kesken ehkä, mutta pakko mennä koiran kanssa ulos kun haluan joskus herätäkkin huomenna.

Kalorilaskuri

Aloitin taas kalorilaskurin käytön... Vaikka tiedän hyvin, että se tulee aiheuttamaan ahdistusta iltaisin päivän saldoa tarkistellessa. Syyskuussa rekisteröidyin kalorilaskuripalveluun, ja se johti siihen että itse asettamani säännöt tiukentuivat entisestään, esim. moni tuote muuttui sen myötä 'kielletyksi' jne. ja koko ajan piti olla koneen ääressä laskemassa kaloreita... Lupasin itselleni, etten enää käyttäisi sitä... Nyt sitten tyhmänä hetken mielijohteesta aloitin käytön taas!

Toisaalta tänään huomasin, että se voi olla (joinain päivinä) paranemisen kannalta myönteinenkin juttu. Kuten tänään. Olisin syönyt huomattavasti vähemmän, ellen olisi tarkistanut kalorimääriä, vaje jäi ensin sen verran suureksi. Noh, iltapala oli aika tuhti, ja jostain syystä vatsa turposi ja oli kipeä, mikä ei tuntunut yhtään kivalta. Meinasi huono omatunto hiipiä mieleen, vaikka vaje oli edelleen aika huomattava (enkä ollut edes ilmoittanut liikunnalla kulutettuja kaloreita)... Lähdin koiran kanssa kunnon iltalenkille ja olo tuli mukavammaksi. Nyt pitäisi vaan miettiä että onko kalorilaskurista enemmän hyötyä vai haittaa - siis paranemisen kannalta...


Voi paska, kello on paljon. Huomenna pitäis herätä jotenkin ajoissa, jotta saisi kaikki ateriat tungettua yhteen päivään... Ähs. Pitää lopettaa.