Pystyn hyväksymään sen, että tulen poikkeamaan normisyömisistä, varsinkin tällaisena juhlapäivänä. Nyt pelottaa vaan se, että tämä ahdistus johtaa ahmimiseen. En tiedä miten saisin ahdistuksen pois, miten voisin luottaa siihen etten ahmi.
En tiedä pitäisikö mun vielä viidennen kerran kirjoittaa ylös, milloin syön ja mitä, jotta olisi päässä sellanen tunne, että asia on hallinnassa. Toisaalta, jos on tiukat rajat on myös helpompi repsahtaa ahmimaan. Jos taas ei ole tarpeeksi selkeitä rajoja, tulee se no mä nyt otan vielä yhden-ilmiö > epätoivo > ahmahm. Äh.
Ehkä yritän vaan pitää mielessä, että niin kauan voin olla tyytyväinen itseeni kun ei mene ahmimiseksi. Kai...
Hyvä juttu on se, että mun (taas kerran) pitkittynyt flunssa on hellittämässä: voisin päästä lenkille ensi viikolla. Liikuntakieltokin on historiaa, sillä mulla vaihtui lääkäri eikä se ole sanonut sanaakaan liikunnasta. Sairaanhoitaja tokaisi, että "ei sitä liikuntaa saa ihan kauheesti harrastaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti