Köhköh

Eilinen iltapaino 45,6... Yippee? Surullisinta tässä on, että (tuntuu, että) olen syönyt niin kuin minun pitäisikin! Syönyt jopa sen välipalajugurtinkin, jonka ravitsemusterppa tunki aamupalan ja lounaan väliin. Ja paino vaan laskee... Kaikki muuttuu vaan vaikeammaksi ja vaikeammaksi, kun paino laskee. Oikeastaan illalla vaa'alla seisoessani toivoin että se olisi ollut rikki. Muistan kun sanoin, että suostun painamaan sen 48 kg, nyt sekin tuntuu liialta, koska pelkään pientäkin lihomista ja tällä hetkellä 48 on ainakin kahden kilon päässä.

Lisäksi äiti, terapeutti, lääkäri, sairaanhoitaja ja muut jaksavat jatkuvasti muistuttaa minua kuinka hienoa on, ettei paino ole päässyt laskemaan... En ole vaivautunut korjaamaan, kun en ole itsellenikään aivan myöntänyt että niin on käynyt. En todellakaan tiedä miten saan kakistettua kellekkään, että olen epäonnistunut kaiken tämän yrittämisen ja syömisen jälkeen. 

Äh. Ei oikein luonnistu tekstin luominen nyt, kauhistuttaa. Ravitsemusterapia ensiviikolla, äh, ei enää lisäyksiä kiitos. Olen tehnyt törkeästi töitä, eikä ole helpottanut mitenkään. Voimaton olo.