maanantai 5. toukokuuta 2008

Kerran ahmatti, aina ahmatti

Söin pitkästä aikaa "kunnollisen" päivällisen tuossa hetki sitten. Päivällinen on tullut skipattua, joten kuten korvattua tai kevennettyä viime viikkoina. Inhoan päivällisen syömistä, ellei se ole salaatti tai keitto. En tiedä paljonko sitä riisiä pitäisi ottaa, ja tunnen aina syyllisyyden piston kun lastaan ruokaa lautaselle tai lautaselta suuhun. Teen jotain väärin. Yritän pelastaa tilannetta kaapimalla riisiä koiran kuppiin, jotta sitä olisi vähemmän liikaa.

Tuntuu, että olen vasta palailemassa normaalisyömisiin (tarkoittaen siis ravitsemusterapeutin listaa), sillä esimerkiksi vappu sekoitti syömingit lahjakkaasti. Ahmimiskohtaus vapun kunniaksi, söin äidinkin tippaleivän (vappu on kerran vuodessa vaan, kuten kaikki muut lukuisat juhlat) ja kahdeltä yöllä järsin jaffakeksejä toistensa perään. Seuraava päivä menikin vähän kevyemmin kuin yleensä, ja olen - oho - skippaillut aterioita.
Ahmimisia ei ole ollut pitkään aikaan, mutta nyt kun olen ottanut taas ne hyvityspäivät käyttöön ennen ja jälkeen mässäilyn, olen taas ollut ahmattina joka kerta, kun olen syönyt jotain hyvää ja tavallisina päivinä kiellettyä. 
Seuraavan kerran nannaa äitienpäivänä, jolloin olisi tarkoitus olla hetken normisyömäri, ihan äidin päätä säästääkseni. Siihen asti yritän syödä tunnollisesti listan mukaan, ehkä ahmiminenkin jäisi väliin. Kaikki extragodis on hankittava etukäteen ja niiden loputtua kauppaan ei ole menemistä. 
Varsinkin kesäisin olisi ihanaa olla syömisvammaton, pureskella patonkia piknikillä ja ostaa jäätelökioskilla töttörö ihan vain kauniin päivän kunniaksi. Nykyään sellainen aiheuttaa enemmän päänvaivaa kuin nautintoa.

Ei kommentteja: