Toisaalta pelottaa. Mökki on ainoa paikka missä voin kuvitella repsahtavani. Minun maailmassani ei normaalisti ole sellaista asiaa kuin 'repsahdus' - joko syön maksimissaan listan mukaiset määrät turvaruokia tai sitten syön luvallisesti lähdestulkoon mitä vain (ennaltasuunnitellut herkkupäivät). Kotona on ne tutut rutiinit, eikä mitään syytä poiketa niistä. Mökki, onko se nyt tarpeeksi spesiaalia jotta voisin vähän hillittää? Osaanko edes hillittää vain vähän?
Yhtenä päivänä on ok herkutella, leikkiä normaalia mökkisuomalaista. Mutta miten ne muut päivät? Pitääkö mun kokata omat sapuskani, koska emännän salaatti on mielestäni lihottavaa? Ei kiitos, ei kiitos, en mä nyt, joo kato söin tossa jo. Olen jauhanut noita sanoja jo niiiin liikaa, mutta toisaalta pelkään oikeasti että kotiin palatessani vaa'an lukemat ovat dramaattisesti (ja tietysti peruuttamattomasti!) suurentuneet.
No, en repsahda! En edes leiki sillä ajatuksella, sillä silloin se varmaan tapahtuisi.
3 kommenttia:
Löysää kontrollia, hellitä edes mökkeilyn ajaksi. Et liho niin lyhyessä ajassa. Nauti, maistele ruokia ja herkkuja joista pidät. Älä ajattele vaakaa, kaloreita tai muuta. (Tiedän, että se on mahdotonta.) Mutta yritä. :)
Tsemppii <3
Niin, kyllä se kai on sillai. Onhan se varmaan vähän vaikea omasta lapsesta uskoa, että sillä ei ole kaikki ihan okei. Kun kuitenkin vanhemmat haluis, että oma lapsi olis terve ja onnellinen. <: Mutta ihan hyvä idea, taidan sanoa psykologille siitä. Kiitos <3
i really like your blog (or what i understand of it :).
Lähetä kommentti