Balanssi on kateissa pahemmin kuin aikoihin. En vaan osaa.En myönnä inhoavani elämää, ehen, mutta nyt olen tilanteessa jossa epämiellyttävää viikkoa seuraa epämiellyttävä viikonloppu ja sama epämiellyttävä ympyrä toistuu toistumistaan. Viikolla en osaa elää ja viikonloppuisin en osaa syödä. Viikolla odotan viikonloppua ja viikonloppuna haluan vapaapäivistä mahdollisimman pian eroon. Kuitenkaan en tänäänkään saanut itseäni kouluun. Onneksi viime viikolla oli terpan kanssa puhetta että psykka kirjoittaisi lausunnon, että saisin luvalla olla yhden päivän viikosta pois koulusta. Toivottavasti se tajuaa suostua, vaikka viikko takaperin olinkin hänen vastaanotollaan niin ihanjeesokei (halusin vaan pois). Kun joko olen luvatta pois ainakin sen päivän per viikko tai sitten hyvällä omallatunnolla sen lippulappusen armosta. Tiedän sen, en vain kykene olemaan kokonaista viikkoa koulussa.
Toisaalta terapeutti sanoi että olen ravitsemusterapeutin tarpeessa (enhän edes ole kertonut kaikkea) ja että varaa mulle ajan. Se ahdistaa, tiedän olevani umpikujassa eikä mun tarvitse kuulla sitä ravitsemusterapeutin suusta.
Loppuviikolla mielessäni vallitsi kai selkeä matalapaine, koska äiti oli vähän väliä kysymässä mikä mulla on. Toisaalta sitähän toivoo, ettei pahaa oloa noin vain sivuutettaisi, mutta sitten kun pitäisi avata suu niin päässä on vaan epämääräinen mytty ja ei osaa sanoa muuta kuin ei mitään en tiedä.
Nyt en tiedä miksi nousta aamulla, kun en uskalla kasvattaa odotuksiani huolestuttavasti lähenevän joulun suhteen, kun jo seuraavan viikonlopun ajattelu saa luun kurkkuun. Tunnen olevani yhtä hukassa kuin metrojen juopot.
1 kommentti:
voi konvehti, rutistaisin sua jos et ois niin kaukana! älä vielä ala stressaamaan joulua. Oi kun se psykkas kirjottais sen lausunnon ja tulis vähän vastaan! Koita vielä vähän jaksaa, kohta on kunnon loma ja voi maata sängyssä vaikka viikon jos haluaa :) itse vietin niin lauantaini. Ja se teki itse asiassa aika hyvää :D
Lähetä kommentti