Kurjan haikeaa

Pikapostaus ennen tanssituntia, olen siis menossa. Eilinen tunti jäi välistä kun olin vielä sen verran uupunut.

Nyt olen sanoisinko kyennyt syömään sen herkun per päivä. Olen nimittäin käsittänyt, että kroppani vastustaa tuota tanssin tuomaa fyysistä rasitusta, jos en suo sille lisäenergiaa. Ja kaikki tuohan lukee mun listassa, joten sen pitäisi olla ok. Plus teen nyt mitä vaan, että voin jatkaa tanssikurssin loppuun! Katsotaan miten jatkan, kun se loppuu.

Tämä päivä on pääasiassa ollut jotenkin tahmea, tiedättehän, harmaa, ankea, tahmea, sunnuntaimainen, hiostava, turha. Kurjan haikea? Toivottavasti saisin vähän potkua iltaa kohti sieltä tanssista.

Ja jälkiruuaksi yksi collie, kiitos

Festarit olivat mainiot. 

Kaikki meni erittäin hyvin, kunnes eilen aamupäivällä sain jonkinlaisen kohtauksen kaverin huoneessa 100 kilsaa kotoa.

Kaikki neljä raajaa krampissa ja sitten hetki (tai enemmänkin?) tajuttomuutta. Kun heräsin, ympärilläni oli neljä tuntematonta miestä, yhdellä käsissään mun lääkepurkki. Joku sanoi "anoreksia". Ensinnäkin olin aivan suunniltani kauhusta, sillä en ymmärtänyt ketä nämä kauheat ihmiset olivat jotka kiusoittelivat minua, kun eivät päästäneet vaipumaan uneen. Kaiken lisäksi he olivat kaivaneet jostain lääkekätköni ja tiedon syömishäiriöstä, jonka olin koko matkan koittanut parhaani mukaan peittää. Olin kuulemma sanonut syöväni seuraavaksi koiran.

Olin kaatunut ja etuhammas oli mennyt poikki. Huulessa haava. Leuka mustelmilla ja turvoksissa. Hiukset olivat veren peitossa. Sitten vain niiden ambulanssimiesten kyydillä Helsinkiin ja mulle tehtiin kaikenlaisia testejä, kaikki oli ok. Vielä tutkitaan. Torstaina saan uuden hampaan. Että tällaista.

Kaiken arvellaan johtuvan rasituksesta, ensin tanssikurssi ja sitten festarit, siellä lisää tanssia ja säälittävät yöunet.

Nyt en tiedä, pystynkö menemään tanssiin. Se mua tässä eniten huolettaa. Toisaalta pitäisi sitten kai syödäkin enemmän, koska keho ei kestänytkään viimeviikkoistakaan perussafkaamisella. Ahdistaa vaan alkaa säätelemään ruokailuja itse. Toisaalta voisinhan mä sen ravitsemusterapeutin herkun ottaa takasin nyt tämän viikon ajaksi, että pysyn tolpillani. Lets see.

Siiis hyi!

Täytyy sanoa, että hurjan nopeasti meni viikko tanssiessa! Nyt viikonloppu aikaa hoitaa mustelmat.

Pukkarissa salakuuntelen aina muiden keskusteluja. Eilen olin taas korvat höröllä (no hei, ei siellä muutakaan kuunneltavaa ole!) ja sitten yksi tyttö kertoi kahdelle kaverilleen "No siis silloin aamupäivällä söin sen salaatin ja sit päivällä äiti oli tehny pannukakkua ja sanoin et ok sit, mä maistan, nii sit se leikkas sellasen näääin ison neliön!! SIIS yäk TOSI KIVA".

Katsahdin tyttöä ja se todellakin huomasi sen. Joku emokki sisälläni heräsi, hei älkää tytöt nyt leikkikö tulitikuilla! Syökää vielä kun pystytte.

Huomasin tänään, että se tyttö katsahti muhun kerran jos toisenkin. Sitten samasta porukasta toinen tyttö hihkaisi: "Siis oon syöny kolme kertaa tänään!" ja sitten se kolmaskin ilmoitti "no mä söin kermakastiketta...". Taisin tuijottaa niitä taas suu auki. Herätkää! Teki niin kovasti mieli kertoa omaa tarinaani pakkomielteineen kaikkineen, mutta sehän olisi valjennut kaikille muillekkin samassa tiloissa olleille. Joten tajusin sulkea sen suuni. Zip.

Ihmetyttää hieman oma äidillinen reaktioni. Tytöt olivat varmaan mun ikäisiäni, normaalivartaloisia (eivät laihoja mutta eivät lihaviakaan, muodokkaita). Tunnen itseni hieman tekopyhäksi, mutta viime kesänä puhuin kaverini kanssa lihottavista karjiksista sun muista "pakkopullista" samaan  sävyyn. Ja se johti kummallakin tälle tielle. Toki edelleen olen epäluuloinen nyt esim. kaupan karjisten suhteen mutta en todellakaan haluaisi pelkoani sitä hippuista vehnäjauhoja ja tippaa (hyvälaatuista) rasvaa kohtaan muille mainostaa. En mä varmaan koskaan valitse sitä "sallitumpaa" vaihtoehtoa, mun on vaan pakko ottaa se.

Okei, kyllähän kaikki laihduttaa joskus. Itse en vaan koskaan oppinut tekemään sitä oikein, ja se johti kaikkeen tähän. Olen laihtunut 65 kilosta about 47:n, mutta en siltikään koe että osaan laihduttaa. Se sairaushan minut on laihduttanut, en osannut tehdä sitä niinkuin terveet ihmiset. Ehkä siksi ylireagoin kun kuulen muiden puhuvankaan laihdutuksesta.

Nyt tämä mamma yrittää mennä nukkumaan ja huomenna festailemaan.