Kohtuus kaikessa

Aamupaino oli 47,7. Tiedän toki, että paino heittelehtii aina jonkun verran, mutta se on pyörinyt 48-48,5:n puolella jo jonkin aikaa. Jokin sisälläni riemastui tuosta aamuisesta lukemasta, mutta tuli kuitenkin syyllinen olo. Taas oon alkanut säätelemään liikaa noiden syömisten kanssa, syön pintapuolisesti lähes kuten on sovittu, jätän vaan välistä maitoannoksia, margariinejä ja välipalahedelmiä aina kun siltä tuntuu... "Pikkujuttuja", en tiedä.

Olen tehnyt itseni kanssa diilin sen lenkkeilyn suhteen, max. joka toinen päivä jos ilma on siedettävä, ihan vaan että olisi joku kohtuus. Kävin äsken lenkillä sateesta huolimatta, ja täytyy kyllä sanoa, että palkitsevaa puuhaa toi lenkkeily. En ole oikein ikinä löytänyt puhdasta liikunnaniloa mutta nyt olen aika lähellä! Äitikään ei vaikuttanut syyllistävältä, vaan luotti siihen etten juokse sen enempää kuin jaksan. Ja luotan siihen itsekin, en aio tyypertyä tuonne ulkoilmaan itsekidutuksen takia. Mutta toki rasittavaa sen juoksun pitää olla.