Päivällinen oli taas tänään jonkinlaista kevyttä kikkailua; nimittäin munanvalkuaiskokkeli (35 kcal), desi hernemaissipaprikaa (45 kcal), desi kikpapuja (78 kcal) ja yksi raastettu porkkana (18 kcal). Yhteensä 176 kcal. Ei se musta ole hirvittävän vähän, ja täyteenkin tulin, mutta tiedän, että mun kuuluisi syödä päivällisellä enemmän. En käyttänyt öljyä paistamisessa, jäljet näkyvät paistinpannussa... Nyt lupaan itselleni ja kaikille muillekkin, että huomenna syön rehtiä ruokaa päivällisellä! Tarkoittaen siis, että ateriaan sisältyy pastaa tai riisiä plus kastiketta plus ehkä hieman raejuustoa. Aioin tehdä niin tänäänkin, mutta nyt pitäydyn lupauksessani kun olen sen kerran tännekin kirjoittanut.
Huomenna mulla on terapia, toista kertaa sillä terapeutilla. Ennen jännitin tollasia käyntejä aika paljon, nykyään en enää niin kamalasti. En kuitenkaan usko, että puhumisesta olisi mulle hyötyä - tai sitten mun pitäisi ensin käydä puheterapiassa! Nimittäin en osaa ilmaista itseäni terapiassa niin kuin haluaisin, automaattisesti kaunistelen asioita ja puhun parantumismyönteisemmin kuin oikeasti ajattelenkaan, vaikka tiedän ettei se kannata. Olen siellä jotenkin kaukana siitä ihmisestä, joka oikeasti olen, ihan vahingossa.
En haluaisi myöntää sille, että mun syöminen on taas mennyt tälläiseksi kikkailuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti