Ollakko vai eikö olla

Flunssan kourissa olen edelleen. Siitä huolimatta tapasin eilen ystäväni, joka on (ainakin lähestulkoon) parantunut syömishäiriöstä. Pisti taas miettimään, mitä mä oikeasti haluan. Saada mielihyvää ainoastaan syömättä jättämisistäni vai elää vähän laajemmin?

Eipä ole ensimmäinen kerta, kun näitä asioita pohdin. Sairaat ajatukset eivät noin vain katoa, kokemusta on. Tuo tapaaminen vaan herätti mut, että haloo, missä maailmassa sitä onkaan viime päivät oleillut.

Lauantaina oli kalorit jotain 700-800 luokkaa. Kalorilaskurilla laskin, mutta nyt on (ONNEKSI!) tilaamani aika loppunut. Eli siis tuli jätettyä kaikenlaista syömättä, "huvin vuoksi". "Eihän mun tarvitse syödä, jos ei ole nälkä... Miksi syödä, jos pärjään ilmankin?" Koko ajan on jäänyt enemmän ja enemmän syömättä. Muutama päivä sitten, kun vaa'alla viimeksi kävin, oli paino 47,4. Eipä ole ainakaan noussut...

Olen luvannut itselleni ja oikeastaan äidillekkin ääneen, että tänään syön juuri kuten on sovittu. Ja yritän jatkaa samalla linjalla loppuviikon... Ja katsoa miltä tuntuu. OLEN PARANTUMISMYÖNTEINEN.

Olenko? Olen. KYLLÄ. Kai.

Joo.