Perusongelma

Eilen oli oikeastaan tosi hyvä päivä. Huomasin jälleen, että elämässäni on sellaisia ihmisiä, jotka saavat syömisongelmoittamiseni tuntumaan turhalta, ainakin hetkeksi. Tuntuu, ettei minulla ole oikeutta ongelmiini, kun elämääni on eksynyt niin monia ihania henkilöitä, jotka vielä välittävätkin minusta. Kaiken lisäksi on kevät!

Tuolta tuntuu hyvinä hetkinä ja päivinä, mutta nyt toistaiseksi fakta on, että epävarmuuden iskiessä häiriöpeikosta tulee taas se paras kaveri, tuttu ja turvallinen. Minun pitäisi oppia olemaan rakastamatta sitä. En vain tiedä miten. Huonoina hetkinä sitä vaan on niin heikko, että sairaus pääsee sanelemaan liikaa.