En voi edelleenkään sanoa, että olisin valmis nostamaan painoa. Tällä hetkellä yritän saada ajatukset terveemmiksi, enkä rupea ahdistamaan itseäni (lähes) totaalisella liikuntakiellolla (jossa minun lääkärin mukaan pitäisi olla). TIEDÄN, että jos nyt lopettaisin lenkkeilyn, alkaisivat ruokailut ahdistaa taas enemmän. Parempi näin.
En saa yrittää edetä liian nopeasti parantumisessa, sillä siten epäonnistuisin helpommin ja tulisin pikkuhiljaa vain epätoivoisemmaksi. Se taas voisi johtaa luovuttamiseen...
Aion leipoa tänään pullaa! Eipä ole muutakaan tekemistä, enkä ole aikoihin leiponut. Tarjoan äidille ja sitten pistän pakastimeen... Ja ehkäpä otan sieltä joku päivä. Vaikka äitini ei ole koskaan ollut pullanleipojatyyppiä, on kardemumman ja taikinan tuoksu mielestäni todella kodikas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti