Ahdistaa... Paino ei ole enää laskenut, okei fine, sen mä pystyn nielemään. Mutta että tästä pitäisi vielä nostaa painoa = syödä vieläkin enemmän. Olen usealta kuullut, että "kyllä se siitä, oot jo pitkällä sitten kun pystyt hyväksymään sen painon nousun!"... Ookei, mutta koska niin käy? Olen odotellut sitä, ajatellut josko ajatukset muuttuisivat siihen suuntaan kun alan syömään enemmän, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ää. En vaan pysty hyväksymään sitä. No, katotaan, mitä se huomenna sanoo.
Argh. Olin parantumismyönteinen tai en, haluan pois hoidon piiristä! Joka hemmetin viikko jotain tapaamisia tai lääkäreitä, etten vain unohtaisi, etten saa kontrolloida itseäni.
---
pieni lisäys:
Luin jotain kuukauden takaisia kirjoituksiani. ÄH, oon jotenkin niin pettynyt itseeni, tunnen syyllisyyttä, kun en yhtäkkiä pystykkään olemaan niin parantumismyönteinen. En tajua koska tuli taas takapakkia, mutta ahdistaa, kun tiedän, että mun käyttäytyminen huolestuttaa ihmisiä joilla olisi huolia jo ihan tarpeeksi muutenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti