Ahdinko

Paska, miksi mun pitää opetella syömään yli kulutukseni? Enhän mä voi loppuelämääni tälläsiä määriä ruokaa tunkea suuhuni, siis mitä ravitsemusterapeutti on mulle määrännyt. Miten mä sitten lopetan, kun oon tottunut vetämään sen kolme leipää kerralla? Tuntuu, etten vaan pysty tähän. Ahdistaa. Tänään oon syöny aika pitkälti niinkuin on sovittu, josta voisi olla ylpeä viimepäivisten säätämisten jälkeen, mutta en osaa kun kalorilaskuri näyttää punaista! Joojoo, tiesinhän minä, ettei siitä kalorilaskurista seuraa mitään hyvää... En vaan kestänyt "sokkosyömistä" ja päädyin taas laskeskelemaan. Ärr. 

Joka puolella korostetaan sitä, että syömishäiriöisillä on usein liian kova miellyttämisentarve. Itsessäni olen huomannut tuon piirteen siitä, että suostun syömään noita määriä, miellyttääkseni ihmisiä, jotka ovat minusta huolissaan.

Terapia tuntuu entistäkin turhemmalta. En tiedä mistä mun pitäisi siellä puhua, koko ajan tulee enemmän ja enemmän niitä hiljaisia hetkiä. Asiat joita terapeutti kysyy, ovat mielestäni aika epäolennaisia. Se kysyy, mä vastaan, se toistaa mitä sanoin. Hiljainen hetki. Uusi kysymys ja niin edelleen. Mulla ittellä ei vaan ole oikeen mitään sydämellä, joten en koe puhumista helpottavaksi.